Espoolainen fyysikkoisä onnistui kehittämään laskentakaavan, jonka avulla lapsiperhe pystyy ennakoimaan ajankäyttönsä niin hyvin, että ehtii mihin tahansa ennalta sovittuna kellonaikana. Kaavan kehittäminen vaati lähes seitsemän vuoden tauottoman työn.
“Isäni 80-vuotispäivät, veljeni häät, kaksi neuvolakäyntiä, kolme elokuvanäytäntöä ja yksi lastenkonsertti”, teoreettisen fysiikan tohtori Mika Korhonen näyttää viimeisten puolen vuoden kalenterimerkintöjään ylpeänä.
“Kaikkiin näihin ehdimme vaimoni ja kolmen lapseni kanssa täysin ajoissa.”
Ehtimistä auttaa Korhosen laskentakaava, jonka luomisen hän aloitti ensimmäisen lapsensa taaperoiässä. Kun perheeseen syntyi vielä kaksi lasta lisää, hän täydensi kaavaa uusilla muuttujilla.
Menneistä kokemuksista saa
luvut optimistiseen arvioon
Korhosen kaavaa käyttävien vanhempien täytyy ensin arvioida muutaman menneen kokemuksen perusteella, mikä on nopein aika, jossa perhe ehtii saada lähtövalmistelut tehdyksi.
“Tämä minuuttimäärä kerrotaan kahdella. Jokaista uhmaikäistä kohti lisätään vielä 10 minuuttia. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, saatu tulos kerrotaan lapsiluvun mukaisesti luvulla 1,2, 1,3, 1,4 jne.
“Kokonaisaika T selviää, kun tuohon lopputulokseen lisätään matka-aika minuutteina”, Korhonen sanoo ja kirjoittaa saman vielä taululle kaavana:
T = k(2N + 10U) + A + pt
Kaavassa
k lapsilukukerroin eli lapsiluvun mukaisesti yhdellä lapsella 1,0, kahdella lapsella 1,2, kolmella 1,3 jne.
N kokemukseen tai optimistiseen arvioon perustuva nopein aika, jossa perhe voi päästä liikenteeseen. Jos lähtö on aamulla, niin N on pienin mahdollinen arvio siitä ajasta, joka kuluu heräämisestä siihen hetkeen, jolloin esim. autolla päästään pois kotipihasta.
U uhmaikäisten lapsien määrä
A matkaan kuluva aika
p pallomerikerroin
t taukojen määrä minuutteina (täytyy arvioida kokemusperäisesti, Korhosen suuntaa-antavat luvut: välipala ja vessakäynti liikenneasemalla 60 min, täysi ateria ja vessakäynti liikenneasemalla 90 min)
Korhonen huomauttaa, että tauot voivat lisätä matka-aikaa huomattavasti.
“Meidän perheen autoillessa taukoja on pakko pitää vähintään kerran puolessatoista tunnissa. Jos on tarkoitus syödä liikenneasemalla, tauon pituus on minimissään 90 min. Välipalatauko vie tunnin. Näitä laskiessa pitää vielä huomioida pallomerikerroin.”
Pallomerikerroin
on välttämätön
Korhosen mukaan pallomerikerrointa täytyy käyttää aina, jos ruokailutilassa on pallomeri tai jokin muu lapsen huomiota vangitseva asia.
“Normaalitapauksessa pallomerikerroin on 1,2. Tosin jos ainoa vapaa ruokapöytä on pallomeren vieressä, kerrointa on syytä nostaa vielä yhdellä tai kahdella kymmenyksellä. Tätä ei kuitenkaan pysty ennakoimaan.”
“Kaavan mukaan matkamme mummolaan välillä Helsinki – Lappeenranta kestäisi siis 470 minuuttia. Herääminen, aamupala ja autoon pääsy 182 minuuttia, ajomatka 180 minuuttia ja lisäksi yksi ruokatauko pallomeren kera 108 minuuttia. Yhteensä 7 tuntia 50 minuuttia. Ja täsmälleen näin se on empiiristen tutkimusteni ja osallistuvan havainnointini mukaan ollut viime aikoina”, Korhonen tiivistää.
“Matka-aika lyhenee pitemmillä reissuilla huomattavasti, jos voi käyttää henkilöauton sijasta junaa. Juna liikkuu, vaikka lapsi söisi tai kävisi vessassa. Ravintolavaunuissa ei myöskään ole pallomerta.”
Uutissirkuksen saamien tietojen mukaan Korhonen on vahva ehdokas seuraavan fysiikan Nobel-palkinnon saajaksi, jos palkinnosta päättävät henkilöt ovat sen verran kiireettömiä, että ehtivät havaita, että heillä on lapsia tai lastenlapsia.
Lue Uutissirkuksesta myös:
29.4.2013: Sisarukset oleskelivat sopuisasti keskenään
Hyvä ihminen,
