Kokemuksestaan riemastuneena helsinkiläinen isä Jani Virranperä on ehdottanut, ettei hänen perheensä enää koskaan menisi jouluksi lasten isovanhempien luokse. Kaikki perheenjäsenet ovat ottaneet ajatuksen riemuiten vastaan, raportoi erikoistoimittajamme Uolevi Ahonen.
Vaivoin tukahdutan kyyneleeni. Tämä on urani raskain juttukeikka. Helsinkiläisen Jani Virranperän, 37, perhe ei ole voinut lainkaan viettää perinteistä joulua lastensa isovanhempien luona.
Jo Virranperien ovella voi aistia tunnelman. Onneksi Janin vaimo Tiina ottaa miestään kädestä kiinni ja katsoo tätä hellästi silmiin. Sitten hän alkaa puhua, miesparka ei ilmeisesti itse kykene siihen.
”Jani ehdotti, ettei me enää koskaan vietettäisi joulua kummankaan vanhempien luona”, Tiina sanoo.
”Me kaikki suhtaudutaan ajatukseen erittäin innostuneesti”, hän jatkaa ja on yhtä hymyä. Jani hänen vierellään alkaa nauraa vapautuneesti.
”Ensin hirveällä kiireellä pakataan matkatavarat ja lahjat ja ajetaan ruuhkassa maalle, missä appiukko ja anoppi odottavat, että laittaisimme heille kaikki ruuat, vaikka itse ovat vielä aivan hyväkuntoisia”, Jani sanoo päätään pudistellen.
”Ja sitten kun on monta päivää nukuttu epämukavasti toisten nurkissa, täytetään taas auto ja raahataan samat lahjat takaisin kotiin.”
Tiina nyökyttelee miehensä vieressä.
”Ja lisäksi isäni tarkkailee koko ajan, tuleeko eteiseen kuraa tai lunta tai onko ulko-ovi liian pitkään auki”, hän täydentää.
Voiko lasten isovanhempia
todella kohdella näin?
Onnistun tavoittamaan Keski-Suomesta puhelimitse Tiina Virranperän vanhemmat, Tarmo ja Annikki Korhosen, jotka keskeyttävät hämmentyneinä päivän puuhansa kun kuulevat Janin ehdotuksesta. Menee pitkä tovi, ennen kuin Tarmo, 74, avaa suunsa.
”Täytyi ihan istua alas. Vai sanoo Jani niin, etteivät tulisi enää koskaan jouluksi?” Tarmo tiedustelee varovasti.
”Kyllä. Niin he minulle kertoivat”, paljastan Tarmolle ääni väristen. Harmittaa, että näin korona-aikana joudun tekemään puhelinhaastattelun. Muutoin olisin ottanut mukaan runsaasti nenäliinoja ja tarjonnut niitä Tarmolle jo ennen kuin hän ehti noin järkyttyä.
”Aivan mahtavaa! Eivät tule ensi joulunakaan tänne! Janin kaikkien aikojen ensimmäinen järkevä ajatus!” Tarmo alkaa ilakoida.
”Kaksinkertainen annos täytyy aina ottaa verenpainelääkettä, kun ne saapuvat ja antavat lastensa kirkua ja hyppiä portaista monta tuntia ja häiritsevät minun lehdenlukuani”, hän kertoo.
”Ja viime joulunakin ne istuivat tuvassa minun tuoliini ja halusivat huudattaa kännykästään jotain piirrettyä elokuvaa, vaikka minulla oli Tohtori paise vielä kesken televisiosta.”
Kuulen, kuinka Tarmon puoliso Annikki, 71, nappaa luurin miehensä kädestä ja jatkaa:
”Joulukuusenkin tahtovat koristella aivan väärin. Aina joutuu keskeyttämään niiden hommat ja lopulta laittamaan koristeet itse, kun eivät näytä sitäkään osaavan”, Annikki kuvailee.
”Tuovat yleensä myös aina liian pienen kinkun ja haluavat paistaa sen kamarapuoli alaspäin, vaikka minä joka vuosi olen sanonut, että kyllä meillä on aina paistettu kinkkua kamarapuoli ylös.”
Voiko lapsilta riistää
vanhan ajan joulun?
Löydän Virranperän perheen lapset Eeliksen, 6, ja Elsan, 8, kotipihastaan leikkimästä. Olen varannut mukaan pikkuleipiä ja mehua, koska arvelen, että heidän tunnelmansa on todella apea.
”Ensi vuonna tehdään samalla lailla kuin nyt”, he kirkaisevat kuin yhdestä suusta ja pomppivat innoissaan kuralätäköissä.
”Meillä oli ensimmäistä kertaa oman kodin olohuoneessa kuusi ja saatiin koristella se ihan miten haluttiin. Ja kuusi tuotiin sisään jo viisi päivää ennen joulua”, Emma hihkuu.
”Pappa aina haluaa, että kuusi haetaan vasta aattona. Pappa on tyhmä.”
”Ja mummo haisee pahalta. Minä en tahdo sen syliin”, Eelis lisää.
”Ja kyllä kaikkein parasta joulussa on se, kun pääee ulos tarhakaverien kanssa vaikka joka päivä, kun kaikki on kotona eivätkä missään mummolassa”, hän jatkaa.
Vaikka soitan useita ovikelloja Virranperän naapurustossa, löydän vain perheitä, jotka ovat jakaneet tänä jouluna samankaltaisia kokemuksia. Heitä en enää missään tapauksessa haastattele, koska kyllä se vaan on niin kamalaa viettää joulua erillään rakkaimmistaan ja semmoista repparia lähdin nyt välipäivinä tekemään ja täällä ne vaan riemuitsevat kodeissaan ja pilaavat minun hyvän juttuni.
Toivottavasti Uutissirkuksen toimitussihteeri saa tästä muokatuksi jotain julkaisukelpoista ja muotoilee tähän kunnon otsikon ja vahvasti kiinnostusta herättävän alkukappaleen.
Tämä erikoistoimittajamme teksti ei ole mukana Uutissirkuksen Satiiriämpäri 2021 -kirjoituskilpailussa, mutta osallistu sinä siihen ja voita ämpäri! Voittaja ratkeaa Facebook-tykkäysten perusteella. Lue toki kaikki kilpailujutut!
Hyvä ihminen,
