Tapauksen havaitsi polkupyörällä selvinpäin liikkeellä ollut kokenut koiraharrastaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Hänen mukaansa koirakot kulkivat kevyen liikenteen väylää, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella. Koirat ohittivat toisensa rauhallisesti eivätkä niiden taluttajatkaan ottaneet katsekontaktia toisiinsa, vaan teeskentelivät olevansa aamukävelyllä yksin, parasta ystäväänsä lukuun ottamatta.
Koirien käytöskoulu Doggy Stylen toimitusjohtaja Valto Leppäkoski kummastelee tilannetta.
”Useimmitenhan kohtaamiset ovat silkkaa tuuripeliä ja se koirakko, jossa isommat ja poimukkaammat aivot ovat kaksijalkaisen päässä, hoitaa tilanteen parhaaksi katsomallaan tavalla. Kääntymällä, vaihtamalla reittiä, kantamalla koiransa ohitse tai tekemällä ohituksen puskan kautta. Tilanteessa ei aina voida välttyä solvauksilta tai suositukselta hankkia lemmikiksi hamsteri – väkivallan uhka leijuu näissä tilanteissa raskaana.”
”Jos on tuuria, edes toinen koirakko kulkee hallitusti kevyenliikenteen väylän laidassa. Vastaan tulee toinen koirakko, jossa laumanjohtaja seilaa nenänsä perässä koko väylän leveydeltä. Taluttaja seuraa passiivisesti perässä, usein kissavideoita puhelimestaan katsoen”, Leppäkoski kuvailee.
Kun laumanjohtaja havaitsee vastaantulevan koirakon, on sillä erilaisia reagointitapoja.
”Se voi alkaa tempoilla kohti vastaantulevaa koirakkoa, mutta tavallisempaa on, että johtaja seisahtuu kuin kivettyneenä tai asettuu makuulle tuijottamaan vastaantulijoita.”
Tällöin vastaantulija joutuu väistämään pusikon, vesilätäkön, umpihangen tai siltarummun kautta kaikki aistit virittyneenä.
”Koska itse kohtaushetkellähän tuo kivettynyt otus löytää itsestään pedon ja alkaa riehua kuin humalainen markkinapallo, johon tuijotuksen provosoima koira usein vastaa. Jollei mesoaminen ala aivan kohdalla, niin välittömästi ohituksen tapahduttua.”
Leppäkoski kertoo, että joskus taluttaja löytää hetkeksi johtajuuden ja siirtyy väylän reunaan, toki samalle puolelle, josta vastaantulija on tulossa.
”Sekään ei ole epätavallista, että koirakot sinällään ovat menossa samaan suuntaan, mutta edellä olevan koirakon johtaja päättää jäädä odottelemaan takana tulevia, julmetun mekastuksen kanssa. Usein taluttaja antaa siimaa niin paljon, että väistöliike on pakko tehdä esimerkiksi soutuveneellä järven kautta tai etukäteen asennetun liaanijärjestelmän avulla.”
Koirakouluttaja on törmännyt uransa varrella myös kohtaamistilanteisiin, jotka eivät ratkenneet omin voimin.
”Vuodelta 2012 muistan tapauksen Pielaveleltä, joka laukesi vasta toisen taluttajan saatua sydäninfarktin. Koirakot olivat siihen mennessä seisoskelleet helteessä kuutisen tuntia, kaksijalkaiset koiria pehmeällä äänellä suostutellen. Koirat olivat aivan poikki tempoiltuaan, tuijoteltuaan ja muristuaan niin pitkään. Toinen taluttaja lähti paikalta siis ambulanssilla, toinen hoiperteli pois omin avuin.”
”Kyllä tämä nyt esille tullut kahden koirakon rauhallinen kohtaaminen herättää minussa huolta. Yritän nyt olemassa olevan tiedon perusteella selvittää taluttajien yhteystiedot ja mikäli kyseessä ei ole ollut jokin viranomaistaho koirineen, teen heistä eläinsuojeluilmoituksen.”
Mitä mieltä olette koira-ajokortista? Kertomienne esimerkkien valossahan se alkaa kuulostaa järkevältä.
”Jaa-a. eiköhän vakiintunut tapa eli se että vastuu on aina isomman koiran taluttajalla, ole ihan toimiva”, Leppäkoski tuumaa.
Teksti: Miikka Kaista-Ylitys, Satiiriämpäri 2026 -kilpailija
Tamä juttu on mukana Satiiriämpäri 2026 -kirjoituskilpailussamme. Voittaja valitaan tammikuun loppupuolella juttujen saamien Facebook-, Pixelfed- ja Mastodon-tykkäysten, -jakojen ja -kommenttien määrän perusteella. Osallistu sinäkin! Palkintona ilmaisia ämpäreitä! Lähetä tekstisi kilpailulomakkeellamme tai lue ainakin kaikki #Satiiriämpäri2026-kisan jutut, tykkää ja jaa ja sähköpostita ja printtaa niitä tauotta ja esitelmöi niistä ystävillesi ja vihamiehillesikin aamulla, päivällä, illalla ja yöllä.
Hyvä ihminen,
