Aloin nyt nuorelle miehelle selitellä, etteivät mitkään myrkyt pysty lisäämään ruumiin voimavarastoa, joskin niistä, muun voimistuttavan hoidon ohessa, voikin joskus lääkkeinä, taidolla ja varovaisuudella käytettynä lääkärin määräyksen mukaan, olla apua jonkun määrätyn taudin voittamiseksi. Terveelle ruumiille ei arsenikista yhtä vähän kuin muitten myrkyllisten aineiden käyttämisestä voi koituamitään hyvää.
Nuorukainen ei kuitenkaan näyttänyt paljon välittävän varoittavista vastaväitteistäni; uudisti vaan pyyntöään, johon tietysti en voinut suostua.
Mutta onko nyt todellakin nuoriin urheilijoihimme yleisemmin juurtumassa tuollainen nurja käsitys, että arsenikista muka voisi olla urheilulle tosihyötyä; silloin on urheilumme joutumassa väärälle tolalle. En voi sitä kuitenkaan vielä uskoa. Kaikessa tapauksessa ansaitsee tämä asia urheilun johtomiesten maassamme huomiota. Ne joilla on urheilijoihimme vaikutusvaltaa, käyttäköön sitä jo alkuunsa tukahuttaakseen luonnottomien ruumiin voimavarastojen kartuttamiskeinojen käyttämistä.
Olihan aika, jolloin täydellä todella väitettiin alkoholimyrkkyäkin erinomaiseksi voimakeinoksi, sopivaksi käyttää silloin varsinkin kuin oli suurempia ruumiinponnistuksia kysymyksessä. Mutta tuskinpa kukaan ammattiurheiliakaan yhtä vähän kuin terveydekseen urheilua harjottava nyt enää haluaisi viinapulloon turvautua urheilukilpailuihin lähtiessä. Älkööt nyt toki ruvetko muihinkaan myrkkyihin luottamustansa panemaan, vaan turvatkoot ainoastaan luonnonomaisiin voimien karttumiskeinoihin, harjoitteluun ja hyvään ravintoon, itse harjoituksien kestäessä ja niiden edellä esim. maitoon ja varsinkin sokuriin, sokuri kun hyvin nopeasti ruumiissa muuttuu eläväksi voimaksi ja sen vuoksi on huomattu paraimmaksi evääksi m. m. vaivaloisille vuorimatkoille, joilla kysytään voimia ja kestävyyttä useinkin enemmän kuin mihin urheiluun tahansa tasaisella pinnalla.
Teksti: Konr. ReijoWaara
Julkaistu Suomen Terveydenhoitolehdessä 7-8/1906 1.7.1906 / Kansalliskirjasto
Hyvä ihminen,
