Yksinkertaisuus taasen ilmenee sen muodossa. Akkumulaattoriparisto on nimittäin kiinnitetty vaunun alle, joten alilaitoksessa tulee olemaan ainoastaan moottori ja kone, joka siirtää liikunnon pyöriin.
Nämät vaunut liikkuvat sähkömoottorin avulla, joka on täydellisin kaikista nykyajan moottoreista. Monasti käytetään yhden isomman moottorin asemesta kahta pienempää, jotka kumpikin kuljettavat omaa etupyöräänsä. Moottorit ovat silloin kiinnitetyt pyörien napoihin ja kummankin akselissaon pieni hammasratas, joka puolestaan on pyörän kanssa yhteydessä.
Kaikki tämä panee vaunun liikkumaan tasaisesti ja miellyttävästi. Ylläolevan vaunun rakentamisessa on noudatettu äsken mainittua tapaa. Se esiintyy tässä talvipuvussaan; kuomi voidaan helposti irroittaa ja silloin automobiili on muuttunut siroksi ja hauskaksi kesävaunuksi.
Vaikka sähkövaunut ovatkin muita automobiileja kaikin puolin paremmat, käytetään kuitenkin vielä bensiini- ja höyryvaunuja paljon suuremmassa määrässä kuin sähkömoottorivaunuja. Syy tähän on sangen yksinkertainen. Sähköakkumulaattorit voivat painoonsa ja suuruuteensa nähden sisältää jotensakin vähän sähköä. Energiapaljous riittää sen johdosta ainoastaan pienemmän ajan, jonka kuluttua kone uudestaan on varattava. Mutta silloin on harvoin sähkövarastoa läheisyydessä, eikä varaus siis myöskään käy päinsä.
Sentähden käytetäänkin sähkövaunuja vielä melkein yksinomaan suuremmissa kaupungeissa, joissa sähkövarastoja on olemassa. Niin ovatkin ajurit useissa Euroopan ja Amerikan suurkaupungeissa jo monta vuotta käyttäneet puheenaolevia vaunuja matkustajain ja tavarain kuljettamista varten; niinikään liikkuu Lontoossa ja Berliinissä nykyään sähkön avulla kulkevia yhteisvaunuja.
Lyhennetty artikkelista “Moottorivaunut ja niiden historia”, kirjoittanut A. W:n. Lähde: Suomen Urheilulehti, polkupyöräilyosasto 1.6.1902 / Kansalliskirjasto
Lue Uutissirkuksesta myös:
17.2.1906: Sähköautot loistivat Berliinin autonäyttelyssä
Hyvä ihminen,
