Kymmenkunta kantarellia on saanut uuden, onnellisen omistajan. Poikkeuksellista asiassa on se, että sienet löysi metsästä länsisuomalaistaustainen miespuolinen henkilö.
Erikoislaatuinen tapaus sattui hiljakkoin Salon Perniössä, missä miesten havaitsemia sienilajeja ovat pääsääntöisesti olleet helposti maastosta erottuvat suuret tatit.
“En osaa sanoa, miten oma sienestäjän silmäni on yhtäkkiä kehittynyt tällaiseen yliluonnolliseen tarkkuuteen. Varsinkin kun olen sieniretkillänikin käyttänyt pelkästään Tiimarista 11 vuotta sitten hankkimiani halpasilmälaseja”, ihmettelee 58-vuotias Anton Alalammivaara.
Samaan hengenvetoon tämä onnenpekka korostaa, ettei ole halunnut tehdä löydöstään suurta numeroa.
“En halua tulla hyväksikäytetyksi kykyjeni puolesta. Enkä suostu esimerkiksi vetämään miehille tarkoitettuja kantarellien löytökursseja”, jatkaa Uutissirkukseen puhelimitse itse yhteyttä ottanut Alalammivaara.
Hän kertoo valmistaneensa sienensä tutulla ja turvallisella tavalla: paistinpannulle voin, suolan, sipulin ja kerman kera. Reippaan oloisen Alalammivaaran mukaan lopputulos oli maukas.
“Aivan toisin kävi keväällä, kun valmistin ihka ensimmäisen korvasieneni samaan tapaan. Silloinen tyttöystäväni uhkasi minua murhasyytteellä. Hän sanoi googlettaneensa romanttisen sieni-illallisemme jälkeen ambulanssia odotellessaan kännykästään tiedon, että korvasieni on käsittelemättömänä erittäin myrkyllinen ja jopa hengenvaarallinen sienilaji.”
Romanttisen kantarelli-illallisensa Alalammivaara nautti terveyskeskuksessa keväällä tapaamansa sairaanhoitajan kanssa. Hän haluaa pitää salaisuutena metsätyypin, josta hän löysi elämänsä mullistaneen ihmeen.
“Siis sen korvasienen. Se oli muistaakseni hakkuuaukea, kuloalue, metsätie tai metsäpolku.”
Teksti: Hannes Uusirälssi, maakuntakirjeenvaihtaja & Gilbert Granholm, päätoimittaja
Hyvä ihminen,
