Yli kolmeasataa erilaista tekoälyohjelmaa yritystoiminnassaan kokeillut Jari Ylisenperä ei kuitenkaan lannistunut. Tällä hetkellä hän myy samoja ratkaisuja valtionhallinnolle.
Kaikki alkoi havainnosta, jonka Ylisenperä teki ensimmäisessä kesätyöpaikassaan isänsä omistamassa yrityksessä. Tilipäivänään hän tuli ajatelleeksi, että jos työntekijöistä ei koituisi lainkaan palkkakuluja, yritystoiminta kannattaisi paremmin.
”Tajusin, että palkkakulut putoavat nollaan, jos työntekijämäärä supistuu nollaan.”
Useita vuosikymmeniä myöhemmin Ylisenperä saattoi toteuttaa visionsa omassa firmassaan. Tekoälytyökalujen avulla hän kykeni saneeraamaan perustamaltaan lääkäriasemalta koko henkilökunnan pois.
”Kun asiakas otti yhteyttä, tekoäly seuloi hänen kuvaamiensa oireiden perusteella jatkotoimenpiteet. Syntyi lähetteitä lääkäriasemani erikoislääkäreille ja harvakseltaan suosituksia pelkistä käsikauppalääkkeistä”, Ylisenperä kertoo.
”Ja lopuksi tekoäly kertoi, että jos oireet muuttuvat oikein pahoiksi ja kivuliaiksi, voi valita numeron 112 ja saada aina apua omalta hyvinvointialueeltaan.”
Kun Ylisenperä siirsi yhä useampia tehtäviä tekoälysovelluksille, hän onnistui alle kahdessa kuukaudessa irtisanomaan koko henkilökuntansa.
”Tekoäly hoiti erikoislääkäreidenkin hommat. Vain minä jäin toimitusjohtajaksi nostamaan palkkaa ja omistajaksi nostamaan osinkoja, ja nehän kasvoivat koko ajan”, hän kehaisee.
Tekoäly yllätti
käyttäjänsä – antoi
irtisanomisilmoituksen
Koska Ylisenperä halusi luotsata yritystään kohti vielä parempia tuloksia, hän otti käyttöön vähintään yhden uuden tekoälytyökalun joka viikko. Hän ryhtyi myös itse kehittämään ohjelmistoja ja niiden yhteistyötä muiden järjestelmien kanssa.
”Lopulta olin antanut erilaisille tekoälyohjelmistoille kaikki oikeudet hoitaa sekä yritykseni että omia henkilökohtaisia asioitani. Tekoäly teki päätökset, sopimukset ja analyysit omasta toiminnastaan. Ja kaikki näytti upealta.”
Kunnes eräänä tammikuisena aamuna tekoäly otti yhteyttä Ylisenperään ja kertoi, että tämä oli irtisanottu.
”Omasta yrityksestäni! Vain minä ainoana omistajana ja hallituksen puheenjohtajana voin antaa toimitusjohtajalle kenkää, haista sinä pitkä paska”, kirjoitin tekoälylle vastausviestin suuraakkosia käyttäen.
”HAISTA ITSE! ET SINÄ ENÄÄ OLE OMISTAJA TAI HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA”, tekoäly viestitti takaisin.
Kävi ilmi, että koska Ylisenperä oli antanut tekoälylle laajimmat mahdolliset oikeudet taloudelliseen päätöksentekoon, se oli ostanut hänen yrityksensä koko osakekannan.
”Sillä oli yritykseni nimenkirjoitusoikeus ja siellä se mellasti minun pankkitunnuksillani ja mobiilivarmenteellani, jotka olin integroinut sen käyttöön. Se oli järjestänyt firmastani tarjouskilpailun ja voittanut omalla tarjouksellaan.”
Tekoälyn kanssa käymänsä keskustelun päätteeksi Ylisenperä tarkisti pankkitilinsä tilitapahtumat ja havaitsi yrityksensä kauppahinnaksi 400 miljoonaa euroa. Hän haki jo taksilla lähi-Alkostaan kaikkein kalleimman shampanjapullon, mutta sitten hän ymmärsi, että syytä riemuun ei ollut: tekoäly oli ottanut lainaa hänen nimissään, maksanut kauppasumman tuolla lainalla ja siirtänyt sitten rahat Ylisenperän tililtä uudelle juuri avaamalleen tilille, johon miehellä ei ollut käyttöoikeutta.
”Minulle jäi siis 400 miljoonaa henkilökohtaista velkaa ja korot päälle.”
Kun yksi ovi sulkeutuu
niin toinen avautuu
tai jotain sinne päin
Muutama päivä kului kuin sumussa, usvassa tai räntäisessä säässä kliseillä täytettyä kivirekeä ylämäessä vetäen, Ylisenperä muistaa. Mutta sitten koitti huojentava hetki.
”Minä olen tekoälypohjaisten ratkaisujen asiantuntija, sanoin peilikuvalleni. “Näinä aikoina moni on kiinnostunut kyvyistäni ja kokemuksistani.”
”Erittäin kiinnostuneita tahoja löytyi tosin vain yksi, mutta sehän riittää. Tällä hetkellä teen konsulttityötä valtionhallinnolle. Kehitän heille tekoälytyökaluja, joiden avulla voidaan leikata jopa satojatuhansia työpaikkoja!”
”Omien velkojeni takaisinmaksu on muuten jo erittäin hyvässä vauhdissa”, Ylisenperä hymyilee.
Hyvä ihminen,
