Valkeakoskelainen Tenho Uhkujärvi on vastikään joutunut aivan konkreettisesti tuntemaan, mitä ilmaston lämpeneminen merkitsee vannoutuneelle pilkitsijöitsijälle.
“Lähdin viime sunnuntaina ihan normaaliin tapaan aamuseitsemältä meidän mökkirantaan, ja tarkoituksenani oli ottaa ylös noin 170 – 200 ahventa. Vaikeudet alkoivat heti. Jouduin ottamaan yli kymmenen metrin vauhdin päästäkseni hyppäämään tummuneelle jäälautalle.”
Uutissirkuksen saamien tietojen mukaan samaa karua kieltään kertovat myös Valtiokonttorin hukkumis- ja katoamistilastot: aikaistuneet ja lämpimät keväät ovat tehneet sen, että heikoille jäille pääseminen on vaikeutunut kaksituhattaluvun kestäessä vuosi vuodelta.
“Kuluva kevät on ehkä koko sotiemme jälkeisen ajan vaikein jakso Suomen kymmeniin tuhansiin nousevalle pilkkijöiden harrastajakunnalle”, vahvistaa Uutissirkuksen puukko-, suksisauva- ja jäänaskaliasiantuntija Uolevi Ahonen.
Tenho Uhkujärven vaikeudet eivät loppuneet ylipitkään loikkaan. Tuura oli jätettävä hypyn takia rannalle ja vain kaira ja reppu olivat enää miehellä mukana. Kaira kuitenkin oli “humpsahtanut pohjaan”, kuten Uhkujärvi asian ilmaisi.
Vuolas virta vei pilkkijän tyynemmälle selälle, jossa jo kotona puettu kelluntahaalari oli pilkkijälle suureksi avuksi.
“Surviaistoukat levisivät pitkin haperoa jäätä ja yritä nyt sitten siinä pujotella muutaman millin venkoilijoita koukkuun”, selitti uhkaavaan tilanteeseen joutunut kalastelija.
Paikalliset ranta-asukkaat pitävät lisääntyneen hiilidioksidin aiheuttamaa ilmastonmuutosta jopa hengenvaarallisena ilmiönä, koska se hankaloittaa jäihin putoamisen ja avannosta nousemisen harjoittelua.
Uhkujärvi on merkinnyt tarkoin muistiin Vanajaveden jäätymiset ja jäiden lähdöt jo vuosikymmenien ajan. Kokeneena kalastajana ja paikalliset olosuhteet hyvin tuntevana eräihmisenä hän on ajoittanut kevään viimeisen pilkkireissun aina toiselle päivälle ennen jäiden lopullista lähtöä.
Naapurien kertoman mukaan Uhkujärvi oli joutunut pysymään kuivilla jo kolme vuotta ennen tämänkeväistä läheltäpiti-tilannetta.
Teksti: Tapio Hämäläinen, maakuntakirjeenvaihtaja
Hyvä ihminen,
