Kymmenet tuhannet parittomat sukat piileskelevät vantaalaisella hiekkakuopalla, paljastaa asian vastikään selville saanut Heli Virtajoki. Hän löysi parittomien sukkien piilopaikan sattumalta, kun oli lähtenyt kävelemään aamuneljältä työpaikalleen.
“Näin kadun toisella puolella kolme sukkaa, jotka etenivät kuin kuin mittarimadot”, Virtajoki kertoo.
Hän seurasi sukkien kulkua syrjäiselle hiekkakuopalle, jonne ne olivat perustaneet melkoisen taajaman pahvilaatikoista.
“Siellä oli tuhansia ja taas tuhansia sukkia.”
Virtajoki sanoo kyselleensä sukilta syytä moiseen menoon ja alkaa luetella vastauksia:
”Rakastuin päätäpahkaa nuoreen ja komeaan urheilusukkaan. Emme voineet jäädä samaan laatikkoon entisen parini kanssa, siksi karkasimme yhdessä pesukoneen poistoletkun kautta tänne Sockalaan”, kertoi tumma ja tulinen polvisukka.
”Halusin seikkailla, täällä on aivan mielettömät valikoimat sinkkusukkia. On kaiken kokoista, väristä ja muotoista. Upeaa”, sanoi juuri paketista vetäisty tennissukka.
”Jäin leskeksi pari vuotta sitten, kun parini heitettiin reikäisenä roskiin. Värjäsin itseni seuraavassa pesussa mustaksi ja muutin tarpeettomana tänne”, nyyhkytti vanhahko villasukka.
”Parini makasi julkeasti toisen sukan päällä omassa laatikossamme. En taipunut hänen selittelyilleen, vaan halusin lähteä pois etsimään todellista uskollisuutta”, kertoi pettämisestä toipuva siniraitainen sukka.
”En voinut elää parini läheisyydessä, hän haisi jo tunnin kengässäolon jälkeen aivan hirvittävältä”, totesi vaaleahko silkkisukka.
Kaiken kokemansa jälkeen Heli Virtajoki aikoo ryhtyä käsittelemään omia sukkiaan aivan uudella tavalla ja mielenkiinnolla. Kolme kustantajaa on jo kiinnostunut hänen havainnoistaan. Virtajoki aikookin ryhtyä kirjoittamaan aiheesta kirjasarjaa, kunhan on ensin käynyt terveysasemalla uudistamassa lääkityksensä.
Teksti: Teppo Tasanen, maakuntakirjeenvaihtaja & Gilbert Granholm, päätoimittaja
Hyvä ihminen,
