Eikä siinä kaikki. Se on myös rumaa.
Uutissirkuksen haastattelema dosentti vaikuttaa olevan edelleen pienimuotoisessa shokkitilassa kerratessaan havaintoonsa johtaneita tapahtumia, joiden aikana hänelle kerääntyi kattava empiirinen aineisto johtopäätöksen tekemistä varten.
”Olin Tallinnan valokuvataiteen museossa nauttimassa taiteesta. Katselin syvästi viehättyneenä valokuvia jätemuovista luonnon keskellä, orjuutetuista köyhistä ja alistetuista alkuperäiskansoista. Silloin se iski.”
”Näiden valokuvien tarkoitus ei ollutkaan keinuttaa sivistynyttä sieluani eskapistisen nautinnon aalloilla. Voitteko kuvitella, niiden tarkoitus olikin arvostella käsittelemiään aiheita!”
”Yht’äkkiä kaikki oli selvää. Sekin aikanaan ihastelemani hirsipuussa roikkunut MacDonald’sin pellehahmo. Ei sen ollut tarkoitus olla kaunis. Näin jälkeenpäin ajateltuna sehän oli oikeastaan aika ruma.”
Nykytaiteilijoiden liiton tiedottaja Ruusunkukka Merimuovi kertoo suhtautuneensa aluksi epäillen dosentin väitteisiin.
”Olen pitänyt aika itsestäänselvänä, ettei taiteilijoilla ole poliittisia mielipiteitä. Ainakin itse saan inspiraatiota puhtaasti erilaisten aistihavaintojen kautta, ilman että ne yhdistyvät mielessäni mihinkään tai herättävät ajatuksia.”
Merimuovi ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että dosentti on oikeassa.
”En tietenkään voi taata, ettei joku taiteilija salaa ajattelisi jotain yhteiskunnallistakin. Mutta eihän se saisi itse taiteessa näkyä.”
Epäpoliittisen taiteen ystävien ahdinko ei onneksi ole aivan pohjaton.
Dosentin tutkimusten mukaan taiteesta tuli poliittista vasta 1960-luvulta alkaen. Tätä vanhempia mestariteoksia voi edelleen katsella turvallisesti, ilman pelkoa ikävien tosiasioiden havaitsemisesta.
”Sodat, väkivalta ja köyhyys ja sen sellaiset ovat sen verran tuoretta kulttuuria, ettei niitä ole edes voitu käsitellä vanhemmassa, aidossa taiteessa” dosentti vahvistaa puhelinyhteydellä Wienistä.
”Ihastelen tässä parhaillani Robert Angerhoferin vuonna 1920 maalaamaa mestariteosta, jossa kuollut sotilas on takertunut piikkilankaan. Jalantyngästä pulppuava veri on vangittu häkellyttävän kauniisti.”
Teksti: Aimo Junttura, Satiiriämpäri 2021 -kilpailija
Tämä teksti on mukana Uutissirkuksen Satiiriämpäri 2021 -kirjoituskilpailussa. Osallistu sinäkin! Voittaja ratkeaa Facebook-tykkäysten perusteella. Lue toki kaikki kilpailujutut!