Istumatyöläisten ammattiliitto ITA tahtoo riveihinsä kaikki ne, joiden työajasta vähintään 90 prosenttia menee todistettavasti istumiseen. Uuden luokkajakoa syventävän toimielimen takaa löytyy osa Suomen Ekonomit -ammattiliiton paikallisyhdistyksistä.
ITA:n perustamisen taustalla on pitkä ja monisyinen vihanpito paikallisyhdistysten välillä. Viimeinen niitti oli valtakunnallinen kokous Oulussa, jonka päätteeksi puolet osallistujista päätyi ensiapuun ja loput poliisin pahnoille.
Selkkauksesta tulistuneena paikallisaktivisti Matias Dillebacka sanoutui irti Ekonomeista ja rupesi kasaamaan uutta, eriarvoisuutta ja kihtipotilaiden oikeuksia korostavaa järjestöä.
Luokkaerot selviksi ja
istuskelu kunniaan
”Suoraan sanottuna ekonomijärjestöt ovat viime vuosina lähentyneet liikaa ei-akateemisia järjestöjä. Kunnon snobbailua ja Audilla kaahailua näkee yhä harvemmin, vaikka nämä kuuluvat oleellisena osana ekonomistin persoonaan”, Dillebacka harmittelee.
“Lisäksi käsityöläiset eli putkiasentajat ja sähköoletetut tienaavat mittavia summia, joten pelkästään Audin perusteella ei voi enää tehdä sosioekonomisia luokitteluja.”
”Päätettiin Oulun kokouksessa laittaa pakka kunnolla sekaisin. Jollain tapaa on erottauduttava noista muista työntekijäsegmenteistä. On psykologinen fakta, että ihminen kaipaa ympärilleen selkeästi erottuvia ryhmiä ja muista erottavan identiteetin.”
Aatteellisesti ITA pohjautuu riistososialismiin. Dillebackan itse keksimä aatesuuntaus korostaa varallisuuden sijaan työnteon mukavuutta – mitä enemmän työtehtävissä voi istua tai makoilla, sen korkeampi status. Jos taas työpäivät kuluvat esimerkiksi mopin varressa tai liukuhihnan ääressä, istumiseen ei jää paljon aikaa.
”Haluamme kaikille jäsenillemme ergonomiset satulatuolit sekä sihteerit, jotka hoitavat kahvin ja tulosteiden hakemiset. Tavoitteena on, että istumatyöläisen päivä kuluu 100-prosenttisesti istumalihaksien päällä. Liikkuvammat ammatit sitten valitsevat omat ammattijärjestönsä muiden kriteerien mukaan”, Dillebacka jatkaa.
Perstuntumalla vaikuttaminen
nousee järeäksi aseeksi
Järjestöjyrä sanoo, että ITA tulee vaikuttamaan positiivisesti myös yhteiskunnallisten sosiaalikulujen kehitykseen. Mitä suurempi prosenttiosuus kansalaisista viettää aikaansa istuen, sitä nopeammin he menehtyvät elintasosairauksiin, joita liikunnan puute todistettavasti aiheuttaa.
Suurimmaksi ongelmaksi järjestön jatkokehittämisessä Dillebacka näkee sen, että istumalakot eivät ole ITA:lle sopiva mielenosoituskeino.
”Ei me kyllä mihinkään seisomalakkoonkaan aleta, ja mielenosoituksissa joutuu kävelemään. Ehkä meille paras lakkoilumuoto olisi makuulakko, jonka aikana ei nousta vuoteesta laisinkaan.”
ITA:sta muodostunee Suomen suurin ammattijärjestö, ja sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee olemaan mittava.
”Myös kannatusjäseniä tarvitaan. Kaikki kiikkustuoleissa eläkepäiviään viettävät nyt mukaan toimintaan”, Dillebacka kehottaa.
Teksti: Helena Lummekivi, Satiiriämpäri 2020 -kilpailija
Tämä teksti on mukana Satiiriämpäri 2020 -kirjoituskilpailussamme. Osallistu sinäkin!
Hyvä ihminen,
