On mahdollista, että juuri tällä kellonlyömällä hedelmöittyy se munasolu, josta kehkeytyy rehellinen ja taitava kansalainen, joka päätyy ministeriksi asti. Näin tunnelmoi blogissaan väestötutkija Eleonoora Frank-Hansdóttir.
”Tietenkään tämä hypoteesi ei kumpua mistään tieteellisestä lähtökohdasta, vaan puhtaasti optimismista, eräänlaisesta pakotetusta luottamuksesta parempaan tulevaan”, Frank-Hansdóttir kirjoittaa.
”Kuten tiedetään, perustuslain 60 §:n mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Kuten vielä paremmin tiedetään, eivät he koskaan ole.”
”Lainkohtaa on jostakin syystä tavattu vakiintuneesti tulkita niin, että on täysin riittävää, että tämän rehellisyyden ja taitavuuden tuntee vain ministerin täti tai lemmikkifretti. Tätä taas on äärimmäisen hankala muiden todentaa, sillä täti-ihmisten ja hillerieläinten heimoon kuuluvien eliöiden ajatusmaailma on luonteeltaan pitkälti transsendentaalista. Laissa pitäisikin olla vaatimus jonkinlaisesta kvantitatiivisesta tuntemisesta.”
Frank-Hansdóttir mainitsee vaihtaneensa sosiaalisessa mediassa ajatuksia muiden samanmielisten kanssa. Hypoteesi on alkanut saada jalansijaa Twitter-käyttäjien keskuudessa.
”Viestittelin kerran tuntikausia erään saman näkemyksen omaksuneen henkilön kanssa. Hän kertoo tapaavansa tarkkailla taivasta yöt yhtenään siinä toivossa, että näkisi vihdoin sen kirkkaasti tuikkivan tähden, joka osoittaa tulevan rehelliseksi ja taitavaksi tunnetun ministerin syntyneen. On kuulemma pakannut mirhamia ja suitsukkeita jo valmiiksi Corollansa hansikaslokeroon sitä hetkeä silmällä pitäen, että tuon kuulaasti tuikkivan tähden seuraaminen ja ministerilapsen etsiminen voi alkaa.”
Kaiken luottavaisuuden ohella Frank-Hansdóttir osoittautuu pohjimmiltaan realistiksi.
”En lähtisi veikkaamaan, että tästä lapsesta tulee kovin painavan salkun kantajaa. Keskeiset ministerinpestit ovat varmasti näillä ominaisuuksilla varustetun ihmisen ulottumattomissa. Todennäköisesti hänestä tuleekin jokin pohjoismaisen salaojitusyhteistyön ministeri, josta kukaan ei koskaan juuri kuule.”
Teksti: Armas J. Olavi, maakuntakirjeenvaihtaja
Hyvä ihminen,
