Ahkerasti loukkaantuva ja vastoinkäymisiään päivittäin Facebookissa jakava Pertteli Tuokkonen, 51, ihmettelee seesteistä lokakuutaan, joka on jo ehtinyt ajaa hänen perheensä mittaviin psyykkisiin ongelmiin.
“Tähän asti olen listannut joka päivä asiat, joista olen harmistunut. Sitten olen kirjoittanut kaikista somepäivityksen ja lukenut ne illan mittaan ääneen useita kertoja”, Pertteli kertoo.
“Harmin aiheitani ovat yleisimmin olleet vegaanin kohtaaminen, anopin lahjoittamat tuoksukynttilät, vaimon Salkkari- ja Pokemon-harrastus, taloyhtiön kyvyttömyys karsia ovenpielitupakointia ja vieraspaikoille pysäköintiä, maamme nykyinen ja edellinen hallitus, surkea tai liian aurinkoinen sää, liian suuri tai pieni rusinamäärä maksalaatikossa ja feissarikerjäläiset, ja…”, hän jatkaa tasaisella äänellä.
Lokakuun alussa Pertteli kohtasi kuitenkin aivan uuden ongelman: hän huomasi muuttuneensa niin hyväntuuliseksi, ettei harmistunut mistään.
Sisäilma saattoi
aiheuttaa ongelman
“Olen vähän huolissani, että onko tässä joku keski-ikä kääntymässä vanhuudeksi tai sitten olen altistunut liialliselle sisäilmalle”, Pertteli miettii.
Miehen Inkeri-rouva vahvistaa, että “ukko on ollut harvinaisen iloinen” kahden viimeksi kuluneen viikon aikana.
“Sillä on nyt joku suttura, jota se tapailee, se on vissi”, Inkeri epäilee tyynen raivokkaasti.
“Mutta missä se sen näkee, kun ei ole poistunut kotoa viime aikoina edes autotalliin eikä sillä Facessakaan ole kuin kolme kaveria?”
Taustahumina
katosi kokonaan
Inkeri jatkaa, että oli tottunut miehensä jatkuvaan kiukutteluun ja koki sen rauhoittavana taustahuminana, jonka ympäröimänä oli miellyttävää hoidella kodin pikku askareita. Samaa sanovat perheen 13- ja 16-vuotiaat lapset.
“Isän kiivas esitelmöinti peitti jopa läheisen moottoritien melun”, Joni Tuokkonen sanoo ja Inkeri-äiti nyökyttelee.
“Jos äyskiminen ja kitinä eivät kohta palaa Perttelin repertuaariin, on koko perheemme tulevaisuus vaakalaudalla”, Inkeri lisää.
Pariskunta aikoo katsella vielä muutaman päivän, josko elämä normalisoituisi. Muuten edessä on väistämättä pariterapia, josta Perttelillä oli vielä syyskuussa erittäin selkeä mielipide.
“Kilin kellit”, oli hän äsähtänyt.
“Nyt aiheesta ei irtoa ‘jaahans’-kommenttia enempää”, Inkeri tilittää tippa linssissä.
Siedätyshoitoa
naapurustolta?
Ennen terapiaa Inkeri aikoo kokeilla viimeistä oljenkortta: hän on salaa myynyt perheen asunnon, jotta he kaikki voivat muuttaa paritaloon uudelle ekologiselle asuinalueelle.
”Otin selvää, että talon toinen puolisko on jo kaupattu nuorelle pariskunnalle, joka soittelee maailmanmusiikkia, kuljettaa lapsiaan laatikkopolkupyörällä, syö papuja ja salaattia, juo kauramaitoa ja taatusti myös höpöheinää polttelee, sen verran pitkätukkaiselta sakilta näyttivät.”
“Aion altistaa Perttelin päivittäin näiden ihmisten astraalivärähtelyille ja maahanmuuttoasenteille, eiköhän tämmöinen shokkihoito tepsi”, Inkeri arvelee varovaisen optimistisesti.
“Mitä”, Pertteli Tuokkonen havahtuu nojatuolistaan vaimonsa sanoihin.
Myhäilevä ilme hänen kasvoiltaan on kokonaan kadonnut ja hän ryhtyy jo avaamaan puhelimensa Facebook-sovellusta.
Teksti: Helena Lummekivi, maakuntakirjeenvaihtaja & Gilbert Granholm, päätoimittaja
Lue Uutissirkuksesta myös:
10.2.2016: Mies oli tyytyväinen kaikkeen
25.3.2013: Mies koki tunteita Kankaanpäässä
Hyvä ihminen,
