Jääkiekon MM-kullan herättämä riemu alkoi vähentyä eilisiltana Kaisaniemen kansanjuhlan vielä jatkuessa. Seurasimme hetki hetkeltä miten suomalaiset palasivat arkisiin mielialoihinsa.
Maanantai klo 19.00 Luokanopettaja Asmo Mäkisen suupielet vääntyvät alas. Hänestä alkaa tuntua, ettei halua enää juhlia, koska huomennakin pitäisi mennä taas töihin. Asmo lähtee raivaamaan tietään Kaisaniemen tungoksen läpi kohti kotiaan jo ennen kuin Leijonat ehtivät saapua paikalle.
Hän arvelee, että katseluttaa juhlan internetistä koko luokalle tiistaina, jotta näkee sen itsekin. Ja jos katseluttaa vielä loppuottelunkin kertaalleen, niin silloinhan oppitunnit ovatkin jo täynnä. Jos sama matsi katsotaan vielä sen jälkeen opettajainkokouksessa, niin päivästä voi ehkä selvitä.
Maanantai klo 19.15 Lähihoitajaopiskelija Heidi Järvistä harmittaa. Hän oli asettanut kännykkänsä herättämään kello 16.00, mutta on jatkanut nukkumistaan edellisen illan tunnelmista väsähtäneenä. Hän ei enää jaksa lähteä Pohjois-Haagassa sijaitsevasta opiskelija-asunnostaan Kaisaniemeen, vaan tyytyy selaamaan kännykästään muiden samassa tilanteessa olevien ystäviensä päivityksiä.
Maanantai klo 20.00 Peruskoulun neljäsluokkalainen Salla Heikkilä katsoo Yle areenasta Kaisaniemen kansanjuhlaa, mutta poistuu sitten huoneeseensa etsimään englannin tehtäväkirjaa, joka on kateissa ja joka pitäisi palauttaa tiistaina.
Maanantai klo 20.20 Presidentti Sauli Niinistö onnittelee Leijonia. Vielä lavalla hänen ajatuksensa karkaavat loppuviikon tärkeimpiin tehtäviin. Aarolle pitäisi hakea vaippoja ja Lennulle naksuja.
Maanantai klo 20.45 Kasvihuoneella työskentelevä Thi Nguyen menee nukkumaan, koska töihin pitää lähteä aamukuudelta. Hän ei ole katsonut ensimmäistäkään jääkiekko-ottelua sillä on joka aamu noussut viideltä.
Maanantai klo 20.55 Koodaaja Topi Saarinen ostaa Liisankadun Alepasta olutta. Hän ei jaksa enää palata Kaisaniemen tungokseen. Sekin tuntuu uuvuttavalta, että hän ei ole saanut edellisenä iltana, vaikka onkin uinut kolme kertaa Havis Amandan suihkulähteessä.
Maanantai klo 22.30 Työtön Timo Marttila ei pääse ravintolaan sisälle, vaikka hän oli juhlimassa jo vuoden 1995 jääkiekkovoittoa. Viisitoista minuuttia myöhemmin selviää, että ravintolalla ei ole mitään juhlimisveteraania vastaan, vaan se on yleensäkin maanantaisin kiinni. Poliisi kuitenkin vaatii Marttilaa autoon, koska tämä on jo ehtinyt irrottaa ravintolan oven ja kuljettaa sitä nyt mukanaan.
Maanantai klo 22.35 Konsultti Arto Hämäläinen kirjoittaa kännykkäänsä kuusi peräkkäistä lausetta, joista jokaisessa on vähintään yksi mörkö-sana. Niillä on hyvä aloittaa työttömien aktivointi huomispäivän urapolkukurssilla. Kun hän kirjaa ylös seitsemännen lauseen, “Löydä sisäinen mörkösi”, hän oivaltaa, että sitä ei kannata tuhlata aluehallintoviraston tilaamalla kurssilla, vaan se kannattaa säästää erään pörssiyhtiön keskijohdon seuraavan viikon iltapäiväseminaariin, hinta 279 euroa/hlö.
Maanantai klo 23.18 Taksinkuljettaja Mohammad Noor on iloinen. Asiakas on antanut hänelle 20 euroa tippiä, koska Suomi on jääkiekon uusi maailmanmestari. Noor ei vielä tiedä, että sama asiakas soittaa hänelle tiistaiaamuna ja vaatii seteliä takaisin, koska ei omien sanojensa mukaan ole ollut tavanomaisessa henkisessä tilassaan.
Maanantai klo 23.55 Heidi Heikkinen herää 12 minuutin unien jälkeen. Eeli-vauva kärsii vatsavaivoista, eikä ole antanut äitinsä nukkua kunnolla kolmeen kuukauteen. Heikkinen tuumii, että on valvomiskykynsä puolesta valmis kunnon juhlintaan, mikäli Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden ensi vuonna Lausannessa.
Tiistai klo 06.30 Arki on alkanut. Osa edellä mainituista henkilöistä on jo hereillä, vaikka arveleekin pysyvämmin havahtuvansa horroksestaan vasta toukokuussa 2020, kun ottelut taas käynnistyvät.
Tiistai klo 14.34 Myös koko Twitter eli kolme keski-ikäistä miestä palaa arkiseen puheenparteensa, koska Havis Amanda -veistoksen omistavan Helsingin kaupungin apulaispormestari tuo ilmi huolensa patsaan kestävyydestä humalaisten kiipeilijäjoukkojen puristuksessa.
Hyvä ihminen,
