
Poskettomiin korkeuksiin nousseet varhaiskasvatusalan palkat ja OAJ:n tukemat opettajien aggressiiviset verosuunnittelujärjestelyt yhdistettynä samaan aikaan tapahtuneisiin yritystukien leikkauksiin ja yhteisöveron korotuksiin ovat sysänneet jo ennestään kädestä suuhun eläneet pääomasijoittajamme kuilun partaalle.
Inhimilliseen hätään havahtuneet seurakunnat ovat rajoittaneet paperittomien, asunnottomien ja päihdeongelmaisten käyttöön annettavia hätämajoituspaikkoja ja suunnanneet resursseja katottomissa autoissaan tuulta pitämättömissä silkkipuvuissa hytisevien bisnesenkelien auttamiseen.
Julkiselle sektorille henkilökohtaista rahanhimoaan tyydyttämään hakeutuneiden häikäilemättömien varhaiskasvattajien sumeilemattomasta verovarojen kuppauksesta merentakaisiin rahastoihinsa on esitetty huolestuneita asiantuntijapuheenvuoroja aiemminkin, mutta aihetta tutkineen yhdysvaltalaisen taloustieteilijän Hal Linta-Recisterin mukaan tilanne riistäytyi käsistä lokakuussa, kun Helsingin kaupunki päätti korottaa lastentarhanopettajien palkkoja vuodenvaihteesta alkaen 175 eurolla kuukaudessa.
Jo ennen korotusta tehdyissä kyselytutkimuksissa ilmeni, että jälkeläistemme kognitiivisen ja sosioemotionaalisen kehityksen akateemiseen tietoon pohjautuvasta tukemisesta maksettu posketon 2300 euron kuukausipalkka soti kansalaisten oikeudenmukaisuuden tajua vastaan.
Aalto-yliopiston dothrakiaanisen taloustieteen professori Khal lé-Walrus totesi galluppien julkistamisen yhteydessä tämän vuoden huhtikuussa, että ”Onhan se tiedossa, että naiset tykkäävät hoitaa lapsia muutenkin eikä mukavasta työstä tarvitse maksaa välttämättä lainkaan. Rahamme olisi tärkeä suunnata tulevaisuutemme kannalta oikeasti merkityksellisiin kohteisiin, kuten innovaatiotukiin lähimmän jäähtymisriskissä olevan sushiburriton löytämistä helpottaville mobiilisovelluksille.”
Hätäistuntoon jouluaattona kokoontunut hallitus päätti ensitoiminaan keskeyttää Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen maksatuksen ja leikata kotihoidon tukea. Juha Sipilä myös lupasi hetkenä minä hyvänsä majoittaa kaksikymmentä riskisijoittajaa Kempeleen kotiinsa, jonka myi kaksi vuotta sitten.
Teksti: Julle Mandariin, Satiiriämpäri 2019 -kilpailija
Tämä teksti on mukana Satiiriämpäri 2019 -kirjoituskilpailussamme. Osallistu sinäkin!