Ilmiö on riistäytynyt käsistä, sanoo mies, joka on tällä hetkellä yksi mahdollinen ehdokas nilsiäläisen salibandyseuran kolmosvalmentajaksi.
”Emme voi vain katsoa sivusta, kun lemmikkimme pistelevät ihmisiä poskeensa”, hän toteaa.
Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi valmentajalupaus haluaa pysytellä nimettömänä. Hän kertoo pitäneensä muutaman kuukauden ajan tukkimiehen kirjanpitoa mahdollisista uhreista.
”Seisoskelen yleensä tietyssä tienristeyksessä siinä K-Raudan ja S-marketin välissä, koska ei ole muutakaan tekemistä. Eilen viimeksi tein havainnon. Selvästi siirtolaistaustainen mies kävelee lähes joka ilta täsmälleen samaan aikaan ohi. Eipä kävellyt enää.”
Valmentajaehdokkaan mukaan hetken kuluttua tiellä lyllersi harvinaisen ylipainoinen kissa.
”Puuttui vain, että kissa olisi heittänyt hammastikun maahan ohi kulkiessaan. Niin selvää oli, mitä oli käynnissä. Katseesta näki, että se kartoitti seuraavaa lounastaan. Uskaltavatko siirtolaiset enää kävellä kaduilla, jos ilmapiiri on tämä?”
Valmentaja suositteleekin kotiintuloajan määräämistä siirtolaisille, kissathan ovat tunnetusti yöeläimiä.
”Kissoja emme voi hallita, ne elävät omaa elämäänsä. Siirtolaisille voimme kuitenkin hyvillä mielin määritellä ajat, jolloin liikkua.”
Kissojen ruoansulatuskanavan toimintaan erikoistuneen väitöskirjatutkijan mukaan miehen kertomus on todennäköisesti täysin perätön.
”Minusta tuntuu, että tässä on nyt tarkoitus leimata viattomat luontokappaleet joksikin, mitä ne eivät ole. Puhdasta politiikkaa. Nykyisin kaikki sekopäät vain pääsevät ääneen, kun viesti on tarpeeksi raflaava”, kertoo tutkija, joka itsekunnioitustaan suojellakseen haluaa pysyä nimettömänä.
Uutissirkuksen saamien tietojen mukaan myös paikallinen poliisi on sanonut, ettei sen tietoon ole tullut tapauksia, joissa kissat tai ketkään muutkaan olisivat syöneet siirtolaisia.
Valmentajaehdokasta ei yllätä, että ongelmaa ei suostuta tunnustamaan. Hän kehottaa kuitenkin pitämään silmät auki ja keskittymään laajempaan kuvaan.
”Kissat syövät siirtolaiset, mutta mitkä syövät kissat? No pelikaanit.”
Teksti: Armas J. Olavi, maakuntakirjeenvaihtaja
Hyvä ihminen,
