Press "Enter" to skip to content

Epäerotiikka

Perunoiden kuljetus

Kuljettaja kaasutti lisää vauhtia. Metsänreunasta, peltojen takaa, kaiku kertasi ääniä: paa, paa, paa.
– ..Aa..tana. Se on Metri menoa nyt, kuski sanoi.
– En minä niin lyhyt ole, että siitä pitää erikseen mainita.
Kuski raplasi tupakansytytintä. Se ei toiminut.
– Apumiehen pitää olla iso köriläs, se pyyhkäisee kuorman tyhjäksi ja täyteen, kun kuljettaja vetäisee savut sillä välin, Metri.
– Metri viisikymmentäviisi.
– Mitä?
– Minä olen pitkä. Lähempänä kahta kuin metriä.
– Ei sitten hätää, Metri. Apumiehen tehtäviin kuuluu myös pitää kuljettaja hyvällä mielellä, kertoa hauskoja juttuja.
– Sanonko millainen autonkuljettajan pitää olla?
– Nyt varovasti. Autonkuljettaja on päällikkö autossa, niin kuin kapteeni laivassa. Sille ei parane ryppyillä, Metri.
– Heikki.
– Metriheikki. Niin.
– Sano vaikka miksi, mutta älä Metriksi. Muistatko?
– Muistan sen niin kauan kuin elän. Metri.

Kuorma-auto kääntyi sivutielle, ajoi sairaalan portista sisään ja pysähtyi keittiön eteen.
Apumies nousi autosta, avasi keittiön pariovet ja maanitteli autoa lähemmäksi kuskin peruuttaessa:
– Vielä, vielä. Vielä vaan.
Auton moottori nousi ylikierroksille.
– Vielä, vielä. Äkkiä apumies nosti kätensä. – Älä per..
Kuski nousi autosta, ojenteli selkäänsä ja paineli sitä kädellä. Hänen toinen olkapäänsä oli korkeammalla kuin toinen.
Hän kiipesi vaivalloisesti autonlavalle. Apumies meni keittiöön. Hetken kuluttua hän palasi sieltä ja sanoi:
– Luiskasta ei saa säkkejä laskea.
– Kuka helvetti sen kieltää, kuski koveni.
He pyrkivät keittiöön, mutta valkotakkinen, tuimailmeinen mies pysäytti heidät eteisessä.
– Luiskaa ei nyt missään tapauksessa käytetä, mies ilmoitti käsi torjunta-asennossa.
Kuski sylkäisi lattialle. – Miksei? hän ihmetteli.
– Se ei nyt käy päinsä, valkotakkinen ilmoitti tietävä ilme kasvoillaan.

Kuski käänsi autonlavalla seuraavan säkin apumiehen harteille.
– Siitä vaan, Metri.
Apumies oli kovilla. Hän sanoi viimein kuskille:
– Joudun tästedes vaikka maailman läpeen, niin kyllä sinunkin on tultava kantaan.
Hän huohotti raskaasti. – On niin maailman tosi. Itkukaan ei ollut kaukana.
– Älä nyt takapuoltasi revi yhden kaurapuuron takia, kuski sanoi, mutta laskeutui kuitenkin autonlavalta.
Kun he olivat kantaneet perunat keittiön kellariin, lihava emäntä käveli piharakennuksesta paikalle.
– Miksette käyttäneet kaatoluiskaa? hän kysyi.
– Kun yksi valkotakkinen mies kielsi, kuski vastasi.
– Hän on meidän hoidokkejamme komennuksella keittiöllä, emäntä hallitsi hyvin äänensä, – ei Jorman puheista olisi tarvinnut välittää.

Renkaat raapivat tyhjää pihasorassa, kun auto ampaisi liikkeelle.
– Hyvä Metri!
Apumies korjasi vaivautuneena asentoa.
– Arvasin, että minun syykseni sekin laitetaan.
Kuskin poskilla paloivat punaiset läikät. Hän tumppasi kiivaasti tupakkansa, apumies sai tuhkat päälleen.
– Kun ei edes kunnon apumiestä liikkeestä löydy.
Kuski hiljensi vauhtia tienhaarassa. Hän vilkaisi peiliin. Hytin takaikkunassa vilahti lippalakkipäinen hahmo. Kuski teki hätäjarrutuksen.
– Se hullu on tuolla lavalla.
Apumies puristi kouristuksenomaisesti kahvoja. Hän oli ollut lentää ikkunasta ulos. Kuski säntäsi ulos autosta. Mies hyppäsi lavalta hänen niskaansa ja alkoi ankara käsikähmä.
Painijat putosivat kuraiseen ojaan. Hoidokki selvisi kuskista helposti irti. Apumies tuli myöhässä apuun. Autokuskin ääni vapisi:
– Hul..hullulla on kymmenen miehen voimat.
Miehen naamalla soutivat mahtavat ilmeet, kulmakarvat räpistelivät kuin linnunsiivet. Savisten peltojen takana näkyi matalia kerrostaloja. Hän viittoili sinne päin.
Apumies jutteli kuin ohimennen:
– Jorma hei. Puhutaan nyt vaan kaikessa rauhassa, jos päästäisiin vaikka yksimielisyyteen..
Mies huitoi torjuvasti, vaani ilmeitä ja sanoi tasaisella äänellä:
– Se ei taida käydä mitenkään päinsä.
Hän otti muutaman ripeän askeleen ja pysähtyi taas neuvottomana. Kuski antoi päällään apumiehelle merkkejä käydä toiselta puolen kiinni. Pellonreunalla alkoi uusi temmellys. Kohta he olivat yltä päältä savessa.
– Piiskatkaa, piiskatkaa, Jorma ulvoi ja purskahti välillä valtaisaan naururäkätykseen.
Viimein mies oli auton hytissä kuskin ja apumiehen keskellä ahtaassa tilassa.
– Meidän kanssa on turha ruveta, kuski kehaisi ja katsoi hoidokin ilmeitä. Tämä puhalteli huulet töröllään ja vastasi:
– Minä vain työntelin sillä tavalla poispäin. Ei minua tarvitse kuljetella, hänen äänensä nousi, – sinä kuulet tästä vielä.

He kaarsivat vauhdilla sairaalan pihaan. Kuljettaja hyppäsi reippaasti autosta, jätti oven auki ja esitteli käsi ovenkahvassa:
– Tässä tämä karkuri nyt sitten on.
Emäntä oli jo lähtenyt vipattaen polkemaan pyörällä kotiinpäin, mutta pysäytti kohdalla vauhdin. Paksut jalat hakivat maasta tukea.
– Voi,voi, Jorma on avohoidossa. Asuu tuolla sairaalan peltojen takana. Hänen työpäivänsä päättyi..
Hän näytti kädellä suuntaa sinnepäin mistä he olivat tulleet. Hoidokki röyhisti rintaa ja työnsi naamansa luonnottoman lähelle kuskin kasvoja.
– Minähän sanoin sinulle.
Kuljettaja perääntyi ja nousi astinlaudalle. Apumies heitteli kinnasta ilmaan ja koetti saada sen oikein päin takaisin käteensä. Kuski komensi hänet mukaan.
Vaihteet jurskahtelivat, kun kuski halusi jättää kiireesti kaiken taakseen. Hän kurkisteli hytin takaikkunasta, ettei vain mies ollut taas ehtinyt kyytiin.
– Metri, tästä ei puhuta sitten liikkeessä mitään, hän sanoi.
Apumies vilkaisi kuljettajaa.
– Eikä minun metrimitoistani.
Kuski nosti kättään sen merkiksi.



Tykkäsitkö jutusta? Tietosuojadirektiivin vuoksi Tykkää-nappula näkyy tämän rivin yläpuolella vain jos olet kirjautunut Facebookiin ja hyväksynyt sen asetusten evästevalikosta valinnaiset evästeet.

Info Mediatiedot Toimitus Toimittajaksi Kauppa International

© 2021 Suomen Uutissirkus & Cheatingu Consulting & Pohjoisnapa-tuotanto, BOX 1047, 00101 HELSINKI, FINLAND | Uutissirkus on kansainvälinen ilosanomalehti verkossa eli satiirinen ilmaisjakeluverkkolehti | Vastaava päätoimittaja: Gilbert Granholm | ISSN 1798-5048 | Huumori, komiikka, satiiri, ajankohtaissatiiri, parodia, travestia ja muu burleski jonglööraus alkoi cheatingu.com -sivustolla vuonna 2004 | Entries (RSS) | Käytämme evästeitä, jotta kaikki liikehtimisenne internjetissä taltioituisi mahdollisimman moneen paikkaan ja edistäisi meidän ja etenkin yhden jos toisen muunkin tahon puuhailuja, jotka kaikki totta tosiaan kestävät päivänvalon, niin että eipä tässä sitten muuta kuin jatkat surffailua ja näin osoitat hyväksyväsi kaiken edellämainitun, mutta toisin kuin jokseenkin kaikki muut voit toki lukaista vielä tietosuojaselosteemme.