Ellei avulias naapuri olisi sattumalta ollut samalla hetkellä helsinkiläisen taloyhtiön pihamaalla, Mika Partinmäki, 57, olisi saattanut joutua sairaalahoitoon.
Voimakas allerginen reaktio iski töistään palailleeseen Partinmäkeen keskiviikkoiltana, kun hän pahaa aavistamatta kaarsi autollaan omaan parkkiruutuunsa kotitalonsa eteen.
”Siinä se näkyi autoni valokeilojen loisteessa B-portaan ulko-oven vieressä, sellainen pitkänmallinen laatikkopyörä”, Partinmäki kertoo ja jatkaa, että paljon muuta hän ei tapahtuneesta muistakaan.
”Hengitys jotenkin salpautui, olihan se jo toinen laatikkopyörä, joka osui silmiini saman päivän aikana – aamulla yksi sellainen oli yrittänyt väkisin tunkea tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta eteeni.”
Naapurin mukaan Partinmäki oli juuri ehtinyt saada autonsa oven auki, kun vajosikin huohottaen pihan asfaltille.
”Tyypillinen ajattelemattoman laatikkopyörän omistajan aikaansaama yliherkkyysreaktio”, vahvistaa Uutissirkuksen liikenneturvallisuus- ja henkilöautoiluasiantuntija Uolevi Ahonen.
Etelän vähäluminen
lisännyt allergioita
Tänä vuonna laatikkopyörät ovat pysyneet ainakin pääkaupunkiseudun katukuvassa lähes tauotta ilmeisesti lumen vähyyden vuoksi.
”Hiihtolomaviikon talvinen sää vähensi niiden esiintymistä, mutta kevätkuukausien alkaessa niiden määrä voi kasvaa lähes eksponentiaalisesti”, Ahonen sanoo.
”Hyvin toimeentuleva työsuhdeautollaan ajava keski-ikäinen mies on kaikkein alttein laatikkopyöräyliherkkyydelle ja sen aiheuttamille allergisille reaktioille”, hän varoittaa.
Tyypillinen allergiakohtaus alkaa tuhinana ratin takana, kun esimerkiksi kolmion takaa tullessaan autoilija joutuu jarruttamaan antaakseen pääväylän valloittaneelle laatikkopyöräilijälle tilaa.
Monesti pelkkä laatikkopyörän näkeminen saa aikaan hengitysvaikeuksia, ihoreaktioita ja kriittistä puheripulia.
Vaara vaanii
autohalleissakin
Myös taloyhtiöiden autohalleissa laatikkopyörät ovat aiheuttaneet vaaratilanteita.
Viime marraskuussa helsinkiläismies tuupertui autohallin lattialle nähdessään laatikkopyörän oman autopaikkansa vieressä. Hän kuitenkin toipui löydettyään puhelimestaan isännöitsijän numeron ja otettuaan tähän heti yhteyttä.
Uusi kohtaus iski kuitenkin muutamassa minuutissa, kun hän kuuli isännöitsijältä, että laatikkopyöräilijälle oli myönnetty kahden vuoden anomisen jälkeen lupa käyttää huoneistoon kuulunutta autopaikkaa nimenomaan pyöränsä säilyttämiseen.
Loppu hyvin,
kaikki hyvin
Partinmäen laatikkopyöräallerginen reaktio päättyi lopulta onnellisesti. Hän toipui, kun naapuri auttoi häntä hengittämään pakokaasun tuoksua oman autonsa pakoputkesta.
”Mutta ei voi olla niin, että yksi ryhmä eli laatikkopyöräilijät toimii kaupungissa niin välinpitämättömästi, että jättää täysin huomiotta ne ihmiset, joita varten kadut ja kerrostalojen pihat ja autohallit on yhteisillä verovaroilla tai yhtiövastikkeilla rakennettu”, Partinmäki ja Ahonen muistuttavat yhteen ääneen.
Hyvä ihminen,
