Rautavaaralainen veneenveistäjä Pertti Muniniitetty, 56, hymyilee pihallaan aurinkoisesti vilkuttaessaan rivitalon eteen pysäköivälle toimittajalle.
Keittiössään hän suorastaan hypähtää kepeän tanssiaskeleen noutaessaan pöytään teekannua. Olemuksesta häntä ei voisi uskoa samaksi mieheksi, jota painoi vielä puoli vuotta sitten keskivaikea masennus. Näin kuitenkin oli, kunnes työkaveri kehotti häntä piristymään.
”Enpä olisi uskonut, mutta näin tosiaan kävi”, Pertti kertoo nyt.
Viime kesä oli jenkkirautoja harrastavalle Pertille vaikea.
”Jouduin vuosi sitten lomautetuksi töistä ja puolison kanssa oli ollut hankalaa jo jonkin aikaa. Korona sulki seurakunnan sählykerhon ja kavereiden kanssa ei päässyt purkamaan pahaa oloa saunomallakaan. Sulkeuduin melko täysin ja uppouduin autonraatojen näpräämiseen, vaimolle lähinnä tiuskin. Kuluihan siinä oluttakin.”
Pertti hakeutui lopulta terveyskeskukseen, josta hän sai masennusdiagnoosin ja mukaansa pilleripurkin. Sitä hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt avata, sillä pari päivää myöhemmin kaupassa vastaan tuli työtoveri, joka kehotti surumieliseltä vaikuttaneen Pertin nähdessään häntä kääntämään suupielet vain kohti korvia, ja että kyllä se siitä.
”Tuntuu hassulta sanoa nyt, mutta olin aiemmin ajatellut, että tilanteessani oli kyse siitä, että olin omaksunut veteraani-isältäni kyvyttömyyden kohdata vaikeita tunteita ja siksi yritin joko vältellä niitä tai turruttaa ne alkoholilla. Lisäksi omaksumani ajatus, että miehet eivät kaipaa apua, ajoi torjumaan tarvitsevuuttani ja ajamaan rakastavaa vaimoani kauemmaksi”, Pertti miettii.
”Koska näillä toimimattomilla pärjäämisyrityksillä estin myös psyykeni luontaisia toipumismekanismeja toimimasta, ajattelin tilanteen helpottavan kunhan pääsen keskustelemaan tuntemuksistani ja opettelemaan uusia toimintamalleja ammattilaisen kanssa turvallisen tuntuisessa terapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa.”
Oikeasti kyse olikin siitä, että Pertti oli vain unohtanut piristyä.
”Nythän se tuntuu ilmiselvältä, mutta on ymmärrettävä, että masennus kapeuttaa ajattelua”, hän sanoo nyt.
”Olinhan minä lukenut keskustelupalstoilta, että pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni, mutta niihin tuumin lähinnä, että köydelläkö.”
Piristymiskehotuksia on tavattu viljellä psyykkisesti pahoinvoiville Suomessa jo kauan, mutta vasta viime vuosina niitä on suunniteltu lisättäväksi myös virallisiin hoitosuosituksiin lääkityksen ja psykoterapian sekä terveellisten elintapojen rinnalle.
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että ne ovat interventiona linjassa uusien hyvinvointialueiden jokseenkin tiukan budjetoinnin kanssa: vaikka tutkimusnäyttö piristymiskehotusten tehokkuudesta masennusten hoidossa on vielä orastavaa, ovat ne sote-palveluiden järjestäjille aiemmin mainittuja hoitokeinoja edullisempia toteuttaa.
Teksti: Julle Mandariin, Satiiriämpäri 2022 -kilpailija
Tämä teksti on mukana Uutissirkuksen Satiiriämpäri 2022 -kirjoituskilpailussa. Kisan Voittaja ratkeaa Facebook-tykkäysten perusteella tammikuun lopussa. Lue toki kaikki kilpailujutut!
Hyvä ihminen,
