Eläkeläinen Synnöve Jalander hämmentyi vakavasti myös hetkeä myöhemmin, kun hän kohtasi jalkakäytävällä miehen, joka talutti polkupyöräänsä.
Tapahtumaketju käynnistyi viime maanantaina, kun Jalander lähti sauvakävelylle.
”Olen kyllästynyt odottamaan liikennevaloissa oopperan kohdalla. Usein samoilla vihreillä voi ylittää vain kaistan kerrallaan. Niinpä päätin kokeilla, pääsisinkö Mannerheimintien yli käyttämällä valotonta suojatietä. Minuun iski oikein semmoinen sisu tai uhma”, Jalander kertoo.
Hän siirtyi Carelia-ravintolan luota saman korttelin toiseen päähän, jossa
tavallinen suojatie sijaitsee.
“Sitä pidetään kai lähinnä rekvisiittana, jota käyttävät vain vakavasti masentuneet tai muuten vain itsemurhaa suunnittelevat.”
Auto tuli kovaa
vauhtia suoraan kohti
Jalander kertoo katsoneensa kunnolla ympärilleen ja astuneensa määrätietoisesti suojatielle.
“Auto lähestyi kovaa vauhtia, ja toisestakin suunnasta niitä tuli koko ajan. Hetken jo mietin, että olenko hullu ja pitäisikö perääntyä, Herre Gud ändå! Sitten minua kohti ajanut auto kuulkaa ihan jarrutteli ja sitten se pysähtyi! Noin. Ja kun kävelin eteenpäin, niin henkilöauto se pysähtyi omalla kaistallaan, ja oikein taksi ja linja-auto pysähtyivät bussikaistalla, vaikka niitä eritoten saa pelätä. Olin aivan ihmeissäni.”
Jalander arvioi pysähtymisen syyksi sen, että hän oli kuunnellut 19-vuotiaan lapsenlapsensa neuvoja.
“Anna sanoi minulle kerran, että jos katsoo lähestyvästä autosta poispäin, kuljettaja luulee ettei häntä ole havaittu ja jarruttaa, ettei autoon tule lommoja.”
Pyöräilijäkin huomioi
jalankulkijat
Jalander jatkoi oopperan ohi Helsinginkatua kohti kaupunginpuutarhaa. Tuon reitin tekevät vaaralliseksi Ranskan ympäriajoon ympäri vuoden valmistautuvat työmatkapyöräilijät, varsinkin paikoissa, joissa jalkakäytävä ja pyörätie risteävät. Jalander välttää tavallisesti tätä reittiä, mutta nyt hän halusi puutarhaan ihailemaan syksyn väriloistoa.
“Töölönlahden yläpäässä epätavalliset tapahtumat jatkuivat”, Jalander kertoo.
Hän oli selvästi nähnyt, kuin pyöräilijä oli pysäyttänyt ajokkinsa ja taluttanut sen jalkakäytävän ja suojatien yli.
”Tämä oli kyllä elämäni ihmeellisimpiä päiviä, ihan piti ekstratujaus konjakkia kaataa, kun pääsin kotiin”, Synnöve Jalander kuvailee epäuskoisesti päätään pudistellen.
Teksti: Alli Tiili, maakuntakirjeenvaihtaja, Etu-Töölö
Hyvä ihminen,
