Tyrmistys ja epäusko väreilevät Lauttasaaren kaduilla, kujilla ja moottoritien rampeilla. Tunnelman aistii myös kaikista kolmesta vastaantulijasta, jotka kohtaamme myöhäisen iltapäivän ensi hetkinä.
Vieras ihminen aikoo muuttaa Lauttasaareen.
Tämä havainto on viime aikoina puhuttanut paljon. Golfmailojaan autoonsa pakkaava Peter von Nimby pysäyttää toimittajamme ja avautuu tunnoistaan useiden tuntien ajan niin, ettemme ehdi haastatella ketään muuta.
”Ensin vieraan ihmisen takia aiottiin kaivaa Länsiväylä maan alle ja pystyttää sen paikalle kerrostaloja. Vaikka onnistuimme estämään hankkeen ja tarjoamaan hänelle mahdollisuutta muuttaa Salmisaareen, hän tahtoo silti yhä tänne meidän saarellemme”, von Nimby sanoo.
Tuntematon etsii
kolmen huoneen asuntoa
Nimby on paikalliselta kiinteistönvälittäjältä kuullut, että kaikille lauttasaarelaisille tuntematon mies on nyt kysellyt vanhaa kolmiota, johon voisi muuttaa perheensä kanssa.
”Isä ja äiti ja kaksi lasta. Neljä ihmistä tänne kolmen huoneen asuntoon, vaikka Kontulasta tai Kannelmäestä voisi saada halvemmalla viisi huonetta ja keittiön.”
Nimbyn suvussa on paljon kokemusta vieraiden ihmisten tunkeutumisesta Lauttasaareen. Vastoinkäymisistä on kuitenkin selvitty aina.
”Vuonna 1982 naapurihuoneistomme oli myytävänä. Jokin täysin tuntematon pariskunta aivan muualta Helsingistä teki siitä tarjouksen, mutta isäni käytti taloyhtiön osakkaana lunastusoikeuttaan ja osti asunnon itselleen. Meillä se on vielä tänäkin päivänä”, von Nimby kertoo.
Moni saarelainen
varautuu pahimpaan
Lauttasaaressa on tällä hetkellä noin 25000 asukasta. Neliökilometrillä asukkaita on yli 6000.
”Kaupungin vuokra-asuntojakin on täällä yhteensä lähes 50 kappaletta. Aivan äärirajoilla ollaan.”
Ostoskeskuksen parkkihallissa von Nimby on kuullut, että useat saaren asukkaat varautuvat jo pahimpaan, eli siihen, että vieras ihminen todella saa tahtonsa läpi ja asettuu alueelle.
”Yksikin tuttuni pohti, uskaltaako kenkiä enää jättää asunnon oven viereen rappukäytävän puolelle, jos aivan kuka tahansa rupeaa punkkaamaan täällä.”
Huopalahden maalaiskunta
perustettava uudelleen
Kun yö alkaa lähestyä, von Nimby päättää monologinsa, soittaa vielä puhelut seitsemälletoista vaikuttajatutulleen, avaa makuuhuoneensa ikkunan, asettuu vuoteelleen ja nukahtaa Länsiväylän rauhoittavaan huminaan.
”Tätä kaikkea Helsingin päättäjät eivät voi meiltä viedä. Ei voi olla niin, että Helsingin kaupunki suunnittelisi tänne jotain, mitä minä en halua.”
von Nimby arvioi, että jos vihamielisyys Lauttasaarta kohtaan jatkuu, näköpiirissä ei ole kuin yksi vaihtoehto.
”Vuonna 1946 meidät liitettiin Helsinkiin. Sitä ennen olimme osa itsenäistä Huopalahden maalaiskuntaa. Huopalahden maalaiskunta pitäisi saada takaisin!”
Hyvä ihminen,
