Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.) on valinnut itsensä Suomen uuden varjohallituksen pääministeriksi. Kohunimityksestä kertoivat ensimmäisenä maamme johtavat iltapäivälehdet.
Orpon nousukiito varjohallituksen johtoon lähti liikkeelle jo alkusyksystä julkisuuteen vuodetusta kokoomuksen varjobudjetista, joka jäi noin miljardin euron verran sen kanssa kilpailevan oppositiopuolueen varjobudjettia pienemmäksi. Kokoomus on juuri julkaissut uuden ja suuremman vaihtoehtobudjetin, joka on nimetty puolueen hätätilabudjetiksi.
Varjohallituksen kokoontumispaikaksi on valittu Suomen suurimman oppositiopuolueen johdolla Senaatintorille pystytetty jättimäinen varjo, jonka suojaan on koottu retkikalusteista maisemakonttori pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mallin mukaisesti.
Suurta laavua muistuttava varjo aukeaa valtioneuvoston linnan suuntaan ja Petteri Orpolle on varattu Ikean mallistosta työpöytä ja lavitsa heti nuotion ja havutetun lobbyn tuntumaan.
“Voimme pitää silmällä pääministerin virkahuoneistoa kakskytneljä kautta seitsemän. Olemme ympäri vuorokauden selvillä siitä, palavatko valtiovarainmisteriössä edes markkeerausvalot, vai onko valtion taloudenhoito täysin vastuutonta”, toteaa Orpo hiukan jopa tuohtuneena.
Jättilaavun edustalla loimuaa leirinuotio. Kevään vaalikentiltä jääneet kriisimakkarat kirisevät tikkujen nokissa ja tuoksuvat herkullisilta.
“Kutsun kaikki työtätekevät ja lakkolaiset lämmittelemään tänne yhteistyökumppanimme levittämän globaalin varjon alle”, Orpo hehkuttaa.
“Olemme koko oppositio kuin yhtä suurta perhettä puolueeseen, ihonväriin, uskontoon ja syntyperään katsomatta”.
On jo myöhä ja suurkirkon kello lyö yhtätoista. Hiillos hiipuu hiljaa. Valot loistavat yhä historiallisesta valtioneuvoston linnasta.
“Haluan hyräillä vielä iltaserenadin Sannalle (sd.) ja Katrille (kesk.), jotka ehkä valvovat tuolla valaistujen ikkunoiden takana minun ja puolueeni tavoittamattomissa. He kuitenkin ovat aina mielessäni näinä historiallisina aikoina”, kuiskuttelee partioasuun sonnustautunut Petteri Orpo ja tapailee ukulelestaan ensimmäiset hieman haikeansävyiset soinnut.
Teksti: Tapio Hämäläinen, Satiiriämpäri 2020 -kilpailija
Tämä teksti on mukana Uutissirkuksen Satiiriämpäri 2020 -kirjoituskilpailussa. Osallistu sinäkin!
Hyvä ihminen,
