![\"\"](\"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/wp-content\/uploads\/2012\/07\/vinjetti-kesanovellit-2012.png\" "\\"Lue")
<\/p>\nAvioeron j\u00e4lkeen en ole katsellut kaksilahkeisia \u201dsill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4\u201d ollenkaan. Kun kutsu juhannuksen viettoon k\u00e4vi, ajattelin ett\u00e4 eih\u00e4n se ota, jos min\u00e4 en annakaan. Talonmies nimitt\u00e4in vaikutti mukavalta vanhemmalta miehelt\u00e4, joten uskalsin vastata my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n
<\/p>\n
H\u00e4ness\u00e4 ei ollut ainuttakaan sellaista ominaisuutta, joka olisi saanut minut taas hairahtumaan miehiin, eik\u00e4 h\u00e4n vaikuttanut milt\u00e4\u00e4n naistenmiehelt\u00e4. Ehk\u00e4 h\u00e4n ei edes odottanut minun tarttuvan hieman ylimalkaiseen heittoon \u201dkyll\u00e4 sinne sopii kaveriks tulla\u201d. K\u00e4vi kuitenkin niin, ett\u00e4 tarrauduin tilaisuuteen kuin hukkuva viimeiseen laineilla lilluvaan oljenkorteen, eik\u00e4 h\u00e4n tohtinut en\u00e4\u00e4 kutsuaan peruakaan.<\/p>\n
Oli mukavaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 viikonlopuksi hieman eri ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Rahaa ei sille kes\u00e4lle ollut matkusteluun tai muuhunkaan hurvitteluun, joten m\u00f6kkireissu tuntui mukavalta vaihtoehdolta.<\/p>\n
Siin\u00e4 min\u00e4 sitten seisoin sateessa, kerrostalon parkkipaikalla ja odotin kyyti\u00e4. Olin pukeutunut muoviseen kertak\u00e4ytt\u00f6sadetakkiin, mutta siit\u00e4 huolimatta olin jo onnistunut kastamaan jalkani. Kun matkakaverini puoli tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 sitten kurvasi pihaan, ruumiinl\u00e4mp\u00f6ni taisi huidella pakkasen puolella. Punainen Lada pys\u00e4htyi eteeni.<\/p>\n
– Eik\u00f6s sitten l\u00e4hdet\u00e4, mies huikkasi ikkunasta. Ei vaivautunut nousemaan autosta, vaan oletti ett\u00e4 nostaisin raskaan kaps\u00e4kkini itse sis\u00e4\u00e4n. Tein ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja ty\u00f6nnyin vett\u00e4 valuvan kertak\u00e4ytt\u00f6sadetakkini kanssa etuistuimelle. \u201dId\u00e4n ihme\u201d nytk\u00e4hti liikkeelle, heti kun olin sulkenut oven.<\/p>\n
Matkalla oltiin, ja sill\u00e4 hetkell\u00e4 olin vain iloinen Ladan hieman makealle haiskahtavasta l\u00e4mmityslaitteesta, ja siit\u00e4 ett\u00e4 juhannuksen vietto oli alkanut, olisi se sitten miten kummallinen retki tahansa.<\/p>\n
Vilkaisin Ladaa kuljettavaa matkustuskumppaniani. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 mies oli saanut nimekseen Kauno. Mist\u00e4\u00e4n ylenpalttisesta kauneudesta nimi ei ainakaan kertonut. Kaunon korvassa ja nen\u00e4ss\u00e4 kasvoi karvoja, eik\u00e4 nuhjaantunut pipo mill\u00e4\u00e4n tavalla parantanut habitusta.<\/p>\n
– Poiketaan matkalla kahvittelemassa, Kauno ilmoitti, kun p\u00e4\u00e4simme kaupungin valoista isommalle tielle. Olo tuntui jo v\u00e4h\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4lt\u00e4, mutta olin melko varma siit\u00e4, ett\u00e4 olin onnistunut vilustumaan, eik\u00e4 matkassa ollut edes nen\u00e4liinoja. Kahvilaan poikkeaminen oli ensimm\u00e4inen hyv\u00e4 uutinen sin\u00e4 aamuna, tai silt\u00e4 se ainakin ensin tuntui.<\/p>\n
– Minulla on kahvia termospullossa, ja voileipi\u00e4. Katsotaan sopiva lev\u00e4hdysalue sitten, Kauno jatkoi, ja murskasi n\u00e4in unelmani viihtyis\u00e4st\u00e4 kes\u00e4kahvilasta. Kahvi nautittaisiin vesisateessa, tai vaihtoehtoisesti Ladan ohjaamossa Kaunon karvaisessa seurassa.<\/p>\n
Sy\u00f6ty\u00e4mme voileiv\u00e4t, jotka Kauno oli korkeimman omak\u00e4tisesti valmistanut, oli jopa huojentavaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 jatkamaan matkaa. En ole koskaan sy\u00f6nyt ranskanleip\u00e4\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli niin paksu kerros voita ja palana ostettua lauantaimakkaraa. Nyt olin senkin kokenut ja lohduttauduin ajatuksella, ett\u00e4 se joka ei tapa, vahvistaa.<\/p>\n
Matka osoittautui pidemm\u00e4ksi kuin olin luullut. Sade n\u00e4ytti hellitt\u00e4v\u00e4n, ja loppumatkasta alkoi olla jo toivoa, ett\u00e4 aurinkokin pilkist\u00e4isi pilven takaa. Ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 m\u00f6kin terassille aurinkotuoliin, ja saisin hieman rusketustakin.<\/p>\n
M\u00f6kkitie, jolle lopulta k\u00e4\u00e4nnyimme, ei vaikuttanut lupaavalta. Tie oli huonosti hoidettu, kuoppainen huru, jota pitkin keikuttelimme eteenp\u00e4in tuskalliselta tuntuvan ajan. Minulle oli tullut matkan varrella hieman tavallista kovempi pissah\u00e4t\u00e4, ja auton keikutus tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 rakko halkeaisi hetkell\u00e4 mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. En kuitenkaan halunnut rynn\u00e4t\u00e4 en\u00e4\u00e4 n\u00e4in loppumatkasta puskapissalle, joten purin alahuultani ja yritin keskitty\u00e4 ajattelemaan muita asioita, kuin kasvava jomotusta alavatsassani.<\/p>\n
– Onko viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n? sain kuitenkin kysytty\u00e4 Kaunolta.<\/p>\n
– Ei t\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, Kauno vastasi. \u2013 En\u00e4\u00e4 pari kilometri\u00e4.<\/p>\n
M\u00f6kki oli kaikkea muuta kuin viihtyis\u00e4 huvila. Huonokuntoisen n\u00e4k\u00f6inen harmaa m\u00f6rsk\u00e4, eik\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista terassia. Nousin autosta ja j\u00e4in ep\u00e4uskoisena seisomaan pihamaalle, mutta sitten polttava virtsaamisen tarve her\u00e4tti minut todellisuuteen.<\/p>\n
– Pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4iseksi vessaan, ilmoitin Kaunolle, joka jo kaiveli avainta m\u00f6kin ovimaton alta. Kaunon karvainen persvako vilkkui, ja ponnistuksesta taisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ilmaakin. Jouduin k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n katseeni muualle.<\/p>\n
– Se on tuolla v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tuota polkua eteenp\u00e4in, Kauno vastasi.<\/p>\n
K\u00e4\u00e4nsin h\u00f6lmistyneen\u00e4 katseeni polun suuntaan. Huussi t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 puuttuikin. Olikohan m\u00f6kill\u00e4 edes s\u00e4hk\u00f6\u00e4, tai mink\u00e4\u00e4n sortin l\u00e4mmityst\u00e4? Kaupunkilaisena olin ajatellut, ett\u00e4 automaattisesti minut tuotaisiin johonkin riemulomalle, hulppeaan merenrantahuvilaan jossa olisi kaikki mahdolliset mukavuudet palvelijoita my\u00f6ten.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen hyttynen inisi korvissani kun palasin vessasta. Kokemuksena vanha puucee oli kaupunkilaisnaiselle melkoisen ep\u00e4mukava. Vessapaperi oli ollut karheaa ja kostunutta.<\/p>\n
Kauno istui m\u00f6kin rappusilla, kourassaan muutama inhottavasti luikerteleva kastemato, jotka h\u00e4n oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti l\u00f6yt\u00e4nyt ihan siit\u00e4 pihapiirist\u00e4, kivi\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelem\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
– Asetuhan taloksi. K\u00e4v\u00e4isen narraamassa kaloja, Kauno ilmoitti, ja nousi rappusilta, ennen kuin ehdin tiedustella tarkempia toimintaohjeita, jos jotain erikoista tapahtuisi.<\/p>\n
Tein lyhyen tupatarkastuksen m\u00f6kiss\u00e4, joka osoittautui ahtaaksi pikku murjuksi. Keitti\u00f6n virkaa toimittavassa huonessa oli levitett\u00e4v\u00e4 sohva, ja pikkuinen, keikkuva kahvip\u00f6yt\u00e4. Lis\u00e4ksi oli toinen huone, jossa oli kokoon taittuva heteka. M\u00f6kiss\u00e4 oli tunkkainen haju, ja ensi t\u00f6ikseni avasinkin ikkunan, ett\u00e4 saataisiin edes y\u00f6ksi hieman raittiimpi ilma. Kiinnitin huomiota katosta roikkuviin k\u00e4rp\u00e4spapereihin, ja huokaisin varmaankin \u00e4\u00e4neen. K\u00e4\u00e4nnyin tutkimaan muuta kalustusta ja havaitsin kaasuhellan, joka sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n jo oli minulle t\u00e4ysin tuntematon kapistus. Avasin sein\u00e4ll\u00e4 olevan kaapin. Hiiren papanoita.<\/p>\n
Kauno palasi pari tuntia my\u00f6hemmin kalojen kanssa, ja alkoi perata niit\u00e4 siin\u00e4 m\u00f6kin edess\u00e4. Suomut lenteliv\u00e4t pitkin pihamaata, ja sis\u00e4lmykset suhahtivat pensaikkoon. En voinut seurata toimitusta pitk\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 olin jotenkin yliherkk\u00e4 kalan hajulle. Se oli aina saanut minut pahoinvoivaksi.<\/p>\n
– Ajattelin ett\u00e4 min\u00e4 voisin nukkua t\u00e4ss\u00e4 sohvalla, jos sin\u00e4 nukut siin\u00e4 toisessa huoneessa, Kauno jutusteli kun kalat oli valmistettu, ja sy\u00f6tykin. Minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan, sill\u00e4 Kauno oli hetki sitten vet\u00e4nyt saappaat jaloistaan ja jalkahien haju oli ollut tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut aikomustakaan peseyty\u00e4, vaan h\u00e4n heitt\u00e4ytyi hajuineen p\u00e4ivineen sohvalle, ja asetti k\u00e4tens\u00e4 ristiin rinnan p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n
-Onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pesumahdollisuutta?<\/p>\n
– Laitetaan sauna l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n, Kauno totesi ja nukahti melkein heti. Kuorsaus alkoi melko pian nukahtamisen j\u00e4lkeen, eik\u00e4 h\u00e4n sitten en\u00e4\u00e4 her\u00e4nnyt sit\u00e4 saunaa l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 sitten juhannusaattona, ajattelin min\u00e4kin ja yritin saada unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni.<\/p>\n
Huonosti nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen her\u00e4sin hetekaltani selk\u00e4 s\u00e4rkien. P\u00e4\u00e4tin hipsi\u00e4 pihamaalle v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin, sill\u00e4 aamu n\u00e4ytti aurinkoiselta. Sade oli v\u00e4istynyt. Rappusilla kohtasin kuitenkin seuraavan j\u00e4rkytykseni: pihamaalla luikerteli kookas kyy.<\/p>\n
– Kauno! Kauno! T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on k\u00e4\u00e4rme! Sain sent\u00e4\u00e4n huudettua apua, mutta muuta en sitten osannutkaan tehd\u00e4. Kuului laverin narinaa, huokailua ja haukottelua, mutta Kauno sai kuin saikin itsens\u00e4 yl\u00f6s ja ovelle, kummastelemaan t\u00e4t\u00e4 luikertelevaa luonnonoikkua.<\/p>\n
– Tapa se! Ole kiltti ja tapa se, min\u00e4 huusin melkein hysteerisen\u00e4, mutta Kauno tarttui luudan varteen ja huitaisi sill\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeen suuntaan.<\/p>\n
– No. Kottiis siit\u00e4.<\/p>\n
En ollut uskoa silmi\u00e4ni. Kauno antoi k\u00e4\u00e4rmeen luikerrella heinikkoon, pani luudan takaisin seinustalle ja k\u00f6mpi haukoitellen ohitseni takaisin m\u00f6kkiin.
\nKeittelimme aamukahvit ja Kauno h\u00e4visi taas kalastelemaan. Min\u00e4 yritin keksi\u00e4 jotain tekemist\u00e4, huonolla menestyksell\u00e4. Yritin etsi\u00e4 lukemista, mutta l\u00f6ysin vain vanhoja Tex Willereit\u00e4.<\/p>\n
Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, sy\u00f6ty\u00e4mme taas uusia perunoita ja Kaunon voissa paistamia ahvenfileit\u00e4, uskaltauduin Kaunon vanavedess\u00e4 rantaan. Yksin en olisi heinikon l\u00e4pi uskaltanut menn\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
– \u00c4l\u00e4 astu tuohon, Kauno valisti, ja osoitti sormellaan hieman pitk\u00e4hk\u00f6ksi ven\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 ruohikkoa.<\/p>\n
– Mit\u00e4 siell\u00e4 on?<\/p>\n
Vinkaisuni oli varmaankin kuulostanut huvittavalta, mutta en voinut sille mit\u00e4\u00e4n ett\u00e4 nurkissa luikerteleva k\u00e4\u00e4rme oli koko ajan kirkkaana mieless\u00e4ni.
\n– Hanhen paskaa, Kauno ilmoitti, ja jatkoi matkaa rantaan vihellellen ep\u00e4vireisesti.<\/p>\n
Rannassa Kauno riisui paitansa ja tutkailin miehen vatsamakkaroita, karvaista selk\u00e4\u00e4 ja k\u00e4sivarsia, joissa lihasten tilalla riippui vain l\u00f6ys\u00e4\u00e4 nahkaa. Aurinko oli polttanut niskan ja k\u00e4sivarret punaisiksi, mutta muu kroppa oli viel\u00e4 aivan vitivalkoinen. Kauno haiskahti hielle ja eltaantuneelle kalalle. Siirryin pari metri\u00e4 sivummalle, kun Kauno alkoi puuhastella rantasaunan l\u00e4mmitt\u00e4misen parissa. Mietin siin\u00e4 vaiheessa, oliko tarkoitus saunoa yhdess\u00e4, vai
\nerikseen, mutta en suuresti murehtinut asiaa. Voisin aina kielt\u00e4yty\u00e4 saunasta, ja k\u00e4yd\u00e4 pesulla sitten my\u00f6hemmin, kun Kauno nukkuisi.<\/p>\n
Sauna alkoi l\u00e4mmet\u00e4, ja istuskelimme siin\u00e4 rannan tuntumassa syv\u00e4n hiljaisuuden vallitessa. Eih\u00e4n siin\u00e4 periaatteessa mit\u00e4\u00e4n vikaa ollut. En vain ollut tottunut t\u00e4llaiseen maalaisfiilistelyyn, kaupunkilaistytt\u00f6n\u00e4. Siin\u00e4 istuessamme olin juuri kysym\u00e4ss\u00e4 saunavuoroista, kun takavasemmalta kuului askelia, ja k\u00e4\u00e4nnyimme molemmat katsomaan tulijaa.<\/p>\n
-No niin. Sielt\u00e4h\u00e4n se \u00e4iti tuleekin, Kauno ilmoitti.<\/p>\n
-\u00c4iti?<\/p>\n
Varmaan jo seitsem\u00e4nkymmenen ik\u00e4inen, hieman kumara naisihminen k\u00f6p\u00f6tteli rantaan.<\/p>\n
– No p\u00e4iv\u00e4\u00e4! Hyv\u00e4\u00e4 Juhannusta, mummeli ilmoitti, ja me tietysti molemmat toivotimme sit\u00e4 samaa.<\/p>\n
-Sin\u00e4h\u00e4n voit menn\u00e4 \u00e4idille sel\u00e4npesij\u00e4ksi. Min\u00e4 menen viel\u00e4 katsomaan verkot, Kauno ilmoitti, eik\u00e4 minulla ollut siihen sitten mit\u00e4\u00e4n sanomista. Hetken kuluttua l\u00f6ysin itseni saunan lauteilta, ja sainkin sellaiset l\u00f6ylyt ja vihdan rapsutukset, ett\u00e4 en ole el\u00e4ess\u00e4ni saanut.<\/p>\n
Kaunon saunottua alkoi makkaran grillaaminen. Kauno valeli grillin sytytysnesteell\u00e4, ja sille maistuivat sitten my\u00f6s makkarat, ainakin minun mielest\u00e4ni. Kauno kaivoi jostain is\u00e4vainajansa vanhan haitarin, ja sen haikeita ja ep\u00e4vireisi\u00e4 s\u00e4veli\u00e4 jouduimme kuuntelemaan puoleen y\u00f6h\u00f6n asti. Vastarannalla n\u00e4kyi palavan kokko, mutta fiilis j\u00e4i melko laimeaksi. Kaunon \u00e4iti k\u00f6mpi matkoihinsa ja me istuimme hyttysten sy\u00f6t\u00e4v\u00e4n\u00e4 viel\u00e4 jonkin aikaa. Emme puhuneet montaa sanaa, eik\u00e4 minulle tarjottu kahvia v\u00e4kev\u00e4mp\u00e4\u00e4. Kauno oli selke\u00e4sti raittiusmiehi\u00e4.<\/p>\n
J\u00e4rkytykset seurasivat toisiaan. Juhannusp\u00e4iv\u00e4n aamu valkeni ankaran ukonilman muodossa, jonka ajan istuimme autossa, silt\u00e4 varalta ett\u00e4 salama iskisi m\u00f6kkiin tai ymp\u00e4r\u00f6iviin puihin. Niin ei kuitenkaan k\u00e4ynyt, ja m\u00f6kkireissumme jatkui hiljaisista rukouksistani huolimatta.<\/p>\n
Ukonilman j\u00e4lkeen pihamaalla harhaili karannut lehm\u00e4, jonka j\u00e4t\u00f6kseen onnistuin astumaan, koska en en\u00e4\u00e4 muistanut pel\u00e4t\u00e4 k\u00e4\u00e4rmett\u00e4k\u00e4\u00e4n, ja katsoa jalkoihini. Kaksi huonosti nukuttua y\u00f6t\u00e4 alkoivat tuntua luissa ja ytimiss\u00e4.<\/p>\n
Kauno k\u00e4vi verkoilla, ja alkoi savustaa kalaa. Ruokailun j\u00e4lkeen olin melko varma, ett\u00e4 minullekin oli kasvanut selk\u00e4\u00e4n ev\u00e4.
\nPaluumatka taittui saman puhumattomuuden vallassa, ja siihen pihamaalle minut tumpattiin lopen v\u00e4syneen\u00e4, tylsistyneen\u00e4 ja kalanhajuisena. Kauno heilautti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja kaasutteli matkoihinsa.<\/p>\n
Olihan se. Kes\u00e4n kohokohta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Avioeron j\u00e4lkeen en ole katsellut kaksilahkeisia \u201dsill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4\u201d ollenkaan.<\/p>\n","protected":false},"author":18,"featured_media":1132,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[67],"tags":[],"class_list":["post-1143","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-epaerotiikka","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1143","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/18"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1143"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1143\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1132"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1143"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1143"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/cheatingu.com\/uutissirkus\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1143"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}