Kellonajat puhuttivat vuonna 1895. Nimimerkki A.S. esitti oman ratkaisunsa sanomalehti Savo-Karjalan Yleisöltä-palstalla:
Kun rautatielaitoksemme kaikin paikoin oli käytettäväksensä ottanut Helsingin ajan, ilmestyi siitä muissa osissa Suomea monenlaisia haittoja ja waikeuksia, kun täten asetettu rautatienaika ei ollut yhtä pitäwä eri paikkakuntien oman, paikan aseman mukaan luonnollisen ajan kanssa. Näitä haittoja ja vaikeuksia poistaaksensa ovat muutamat kaupunkikunnat nyt wiime aikoina hyljänneet oman luonnollisen aikansa ja käytettäwäksensä ottaneet yllä mainitun Helsingin ja rautatieajan.
Waan jos asiata tarkastetaan, tullaan huomaamaan, että mainittu epäkohta ei tule mieltä tyydyttäwästi korjatuksi yksityisten kaupunkien ajan muutoksilla, waan käypi asia sillä mielestämme wielä entistänsä sekawammaksi. Laillisuuden kannalta katsoen ei millään yksityisellä kunnalla yksinänsä liene oikeutta tämänlaisen muutoksen tekemiseen, koska senlaisen muutoksen tekeminen samalla käynee yleisen lain muuttamiseksi.
Esimerkiksi mainiten yleinen laki säätää, että asianaika tuomioistuimissa maalla loppuu kello 7 iltaisella ja kaupungissa kello 12 päiwällä. Waan jos nyt jokin paikkakunta ottaa muun kun oman luonnollisen aikansa käytettäwäksensä, tulee tuomioistuimien asianaika sen kautta todellisuudessa muutetuksi joko warhaisemmaksi eli myöhäisemmäksi kuin ennen oli ja äsken mainittiin, ja woipi siitä ehkä seurata pahojakin sekawuuksia.
Paikkakunnan omat asukkaat mahdollisesti ehkä woisiwat paremmin tätä muutostansa wirastoissa noudattaa, waan syrjäinen, joka tulisi paikkakunnalla asioimaan, woisi tässä erhettyäkin; ja mahdollisesti hänen ei woisi olla pakko muuta noudattaa, kuin luonnon mukaista aikaa. Jos taas mitallisena aikana sekanaisesti toisissa paikoissa on luonnollinen aika ja toisissa keinotekoinen aika, tulee siitä luultawasti käytännössä paljon waikeuksia.
Esimerkiksi joku kaupunki woipi ottaa seurattawaksensa keinotekoisen ajan, waan aiwan sen ympäristöllä olewa maalaiskunta, jonka oikeuswirastot omat saman kaupungin sisällä, seuraa luonnollisia aikaa. Jos taas jonkun kaupungin ympäristö maalla, ilman warsinaista suostumusta antautuisi seuraamaan samaa aikaa kuin kaupunkikin, ei kumminkaan olisi mitään tarpeeksi selwää määrää eli rajaa, eikä julkista tietoa, mihin asti kunkin kaupungin waikutus tässä suhteessa on maaseuduille lewinnnyt, ja siis, mikä wirallinen aika missäkin paikassa maaseuduilla on.
Edellä selitetyn johdosta ja kun rautatieliikkeen ja monen muun syyn tähden olisi erittäin tarpeellinen, että koko Suomessa sekä kaupungeissa että maaseuduilla, olisi yksi sama wirallllinen aika, pyydetään tämän kautta wiran- ja asianomaisille esitellä, että seurattawaksi asetettaisiin yleinen Suomen wirallinen aika, ja että tämän, Suomen wirallisen ajan, perusteeksi määrättäisiin jonkin maamme keskitse olewan pituuswälin (longitudon) luonnollinen aika, että siis wiralliseksi ajaksi tulisi maamme keskiaika ja että siten wirallinen aika ei kowin paljon eroaisi minkään paikan luonnollisesta ajasta.
Teksti: A. S., Savo-Karjala -lehden Yleisöltä-palsta 11.9.1895 / Kansalliskirjasto
Lue Uutissirkuksesta myös:
24.10.2015: Talviuni voisi korvata kellojen siirron
Hyvä ihminen,
