Selvitimme, miten julkinen terveydenhuolto toimii tänään. Valitsimme kohteeksemme toimittajamme oman terveysaseman. Saamansa palvelun hän kiteytti yhteen virkkeeseen: “Tää oli just tätä mitä odotinkin.”
Hieman yli kymmenen miljardin euron hintaluokan vuosibudjeteissa julkinen terveydenhuolto on vanha ja monille tuttu toimija. Sitä suosivat erityisesti matalatuloiset pätkä- ja keikkatyöläiset, yksinyrittäjät, työttömät ja eläkeläiset akuuteissa sairauksissaan ja kaikki tulodesiilit erikoissairaanhoitoa vaativissa tapauksissa.
Itselläni tarve oli akuutti: tiistai-iltana tuli oksennus ja keskiviikkoaamuna alkoi raju ripuli.
Koska mikään ei pysynyt sisällä torstainakaan, otin yhteyttä itähelsinkiläiseen terveysasemaan. Linja oli varattu, mutta muutaman minuutin kuluttua terveydenhoitaja soitti takaisin ja kehotti nauttimaan nesteitä.
Ripuli jatkui perjantaina, ja naputtelin terveysaseman numeron uudelleen. Nyt takaisin soitti toinen hoitaja, joka lyhyen keskustelun jälkeen kirjoitti lähetteen labraan.
Verinäytteen ehdin antamaan juuri ennen kello kolmea eli laboratorion sulkemisaikaa. Jäin miettimään, pysynkö hengissä viikonlopun yli. Samana iltana kahdeksan tienoilla puhelin soi. Linjalla oli hoitaja Jere Malmin sairaalasta.
“Kun sulla on nämä tulehdusarvot vähän korkealla, niin haluaisin kysyä, että kuinka sinä voit”, hoitaja aloitti. Hän kertoi, että jos olo on kehno, voin tulla sairaalaan vaikka heti. Arvelin, että selviän yön yli.
Jere antoi neuvoja syömiseen ja juomiseen, kehotti nauttimaan sitrushedelmiä, jos suinkin pystyn. Banaania hän pyysi välttämään. Neuvo oli hyvä, koska olin itse aikonut tehdä juuri päinvastoin.
Aamulla voin yhä huonosti. Söin mandariinilohkoja, vaikka jokaisen syöntikerran jälkeen täytyikin rientää vessaan. Söin myös perunalastuja ja join vettä. En tiennyt, olivatko ne hyvästä vai pahasta, mutta ainakin niissä oli suolaa. Tuntui siltä, että voisin lähteä sairaalaan.
Kun olin pukeutunut ja sitonut kengännauhat, päätin odotella vielä hetken. Olo oli aavistuksen parempi. Vai johtuiko tunne vain siitä, että en pidä sairaaloista?
Iltapäivällä kykenin syömään enemmän. En lähtenyt Malmille, vaan pysyttelin koko viikonlopun kotona.
Oman terveysasemani lääkäri soitti maanantaiaamuna. Hänkin kysyi vointiani. Sain uuden lähetteen laboratorioon. Näistä tutkimuksista selvisi, että tulehdusarvot olivat laskeneet yli sadasta neljänkymmenen tienoille.
Ulostenäytettä varten sain kertakäyttölautasen ja näytepurkit. Lautanen asetetaan WC-pönttöön ja siihen jääneestä tuotoksesta otetaan putkiloon tikulla näyte, peukalonkokoista palaa toivotaan.
Ripuli loppui ja vointini parani. Loppuviikosta sain tiedon, että ulosteesta löytyi kampylobakteeri. Samalla minulle määrättiin kontrolliaika kuukauden päähän. Tuolloin kaikki arvot olivat kohdallaan.
Olin tyytyväinen saamaani hoitoon. Myöhemmin luin Terveyskirjastosta, että ripuli ei vaadi lääkärikäyntiä elleivät sen oireet ole rajuja ja nestehukka ja uupumus ilmeisiä ja että kampylobakteeriin ei määrätä edes antibiootteja ellei kuume nouse korkeaksi.
Kiitän:
takaisinsoittopalvelu
labran joutuisa toiminta
nopea reagointi laboratoriotuloksiin
Malmin sairaalan antama puhelinneuvonta
kontrollinäytteet ja palaute niistä
Moitin:
Ensimmäisellä soittokerrallani puhelimeen vastannut terveydenhoitaja olisi voinut perustella antamiaan ohjeita vähän laajemmin. Nyt jäi vaikutelma, että hän halusi vain päästä soittajasta mahdollisimman nopeasti eroon.
Yleisarvosana hoidosta:
9 eli kiitettävä
Yhdellä virkkeellä:
Tää oli just tätä mitä odotinkin. Akuutti sairaus hoidettiin nopeasti ja ammattitaitoisesti.
Hyvä ihminen,