“Meissä on ilmeisesti jotain vikaa, kun emme kykene olemaan eri mieltä mistään asiasta”, viisi vuotta sitten naimisiin menneet Pirjo ja Waldemar Harhanen miettivät.
“Kun avioiduimme, niin meitä varoitettiin moneen kertaan, että kunhan häiden jälkeen arki alkaa, niin siihen se rakkaus sitten tyrehtyy”, Waldermar jatkaa.
Säkylään asettuneen perheen elämä on kuitenkin sujunut mutkattomasti positiivisessa hengessä sekä arkena että pyhänä eikä valittamisen aihetta tunnu olevan mistään. Paitsi yhdestä asiasta, eli siitä että valittamisen aihetta ei ole.
Lempeyden henki väreili
suhteessa jo ensitreffeillä
Perheen kolmevuotias poika Olli ja parikuinen tyttövauva Alli myhäilevät tyytyväisinä vanhempiensa sylissä, kun Pirjon katse lasittuu ja hän toteaa: “Meidän suhteessa on aina vallinnut jotenki ihmeellinen lempeyden henki. Jo heti silloin kuin aloimme seurustella. Koko ajan vaan on hyvä mieli ja hymyilyttää niin että oikein ärsyttää!”
Pirjo taistelee vastaan, mutta ei pysty hillitsemään tunteitaan, vaan alkaa sopertaa itkunsekaisin sanoin: “Mistä tätä rakkautta oikein riittää? Käytiin just läpi meidän yhteinen ystäväpiiri ja huomattiin että olemme ainoat jotka on edelleen yhdessä. Muut ovat eronneet vähintään kerran.”
Waldemar istahtaa sohvalla lähemmäksi Pirjoa, nappaa hänet kainaloonsa ja kertoo: “Olen kyllä yrittänyt riidelläkin, mutta sovintoonhan kaikki kiistamme ovat aina päättyneet. Eikä mikään jää koskaan kaivelemaan niinku muilla, joiden kanssa olen jutellut esimerkiksi meidän työpaikalla tai taloyhtiön pihatalkoissa.”
Riitoja ei syntynyt vessapaperista,
hammastahnasta eikä edes koliikista
Kun Waldemarilta kysytään, mistä aiheista hän on yrittänyt aloittaa riitoja, niin päällimäisenä tulee esille wc-paperin asento telineessä, hammastahna- ja sinappituubien puristaminen siten, ettei keskeltä runtata tuubia lyttyyn, ja se, että kumpi nousee yöllä hyssyttämään koliikkia potevaa vauvaa.
Waldemar tuumaa hetken ja jatkaa: “Kun yritin saada näistä sotaa aikaiseksi niin nehän tyssäs siihen että Pirjo halusi heti kuulla minun mielipiteeni asiasta ja oli valmis tinkimään omista tavoistaan niin että löydettäis yhteinen sävel. Vessapaperirullankin suostui kääntämään toisin päin. Yritä nyt siinä sitten sotia semmosen kanssa!”
“Ja kun nämä asiat ei minua oikeasti edes ärsytä kun ymmärrän että vaimollani on vaan eri tapa tehdä asioita niin se vei pohjan koko riidan rakenteesta. Sitäpaitsi minä rakastan Pirjoa!”
Asiantuntija: “Oma ego
vaarassa tallaantua lokaan”
Uutissirkuksen rakkaus- ja avioeroasiantuntija Uolevi Ahonen varoittaa pariskuntaa huolestuttavasta kehityskulusta.
“Kun parisuhde valjuuntuu siten että puolisot alkavat yhä enemmään huomioida toinen toistaan, niin siinä tallataan oma ego huomaamatta suurella saappaalla lokaan.”
“Ajatusmaailma vääristyy ja ajatellaan että ‘meillä on asiat kunnossa kun meillä on toisemme ja yhdessä pärjätään vaikka mistä’, mutta ei huomata sitä, että oma itsenäinen persoona onkin ikään kuin yhden liukkaan nuljahduksen varassa avaruuden mustan aukon ikuisesta kadotuksesta”, Ahonen arvioi.
“Vaikka tilanne on puolisoiden egojen kannalta vakava, niin peli ei ole suinkaan menetetty. Minulla on ollut ilo auttaa satoja egorajoitteisia aviopuolisoita ja kun he ovat löytäneet itsensä, niin ovat kyenneet pistämään melkoisen reippaasti hanttiin kotonaan.”
“Waldemarin ja Pirjon tapauksessa uskoisin, että heidän kannattaisi aloittaa terapia oman egonsa löytämiseksi. Lämpimästi suosittelisin erästä tuttavaani: kolmisen vuotta voisivat pari kertaa viikossa käydä hänen vastaanotollaan. Ja kun he sitten ovat sinut egojensa kanssa, niin uskon että he kykenevät pistämään kampoihin siinä määrin, että jaksavat omin voimin paeta kultaisesta häkistään, minkä ovat ympärilleen rakentaneet”, Ahonen sanoo.
Teksti: Bob Huttunen, maakuntakirjeenvaihtaja